[three_fourth]Helsinkiläisen rock-trio Freedom Fuelin 31.12.2016 ilmestynyt debyyttilevy ”Happy people”, päätyi käsiini maaliskuun 2017 loppupuolella. Levyn mukana tulleesta saatekirjeestä selvisi, että vuonna 2015 perustetun orkesterin jäsenet ovat aiemmin vaikuttaneet mm. yhtyeissä Blake, Species ja Spiha, joten herroilta ei kokemusta ainakaan puutu.
Happy people käynnistyy yllättävänkin pop-henkisellä ”Leave it behindilla”, jonka retrorock toi ainakin tällä kuulijalla mieleen Australialaisen Wolfmotherin rock-trippailun, tosin ihan vastaavaan vimman ja psykedelian avoliittoon ei Freedom Fuel biisillään yllä. Levyn toinen biisi, ”Dirt in the ground” on keskitempoinen rock-pala, joka sisältää mainion riffin ja paljon hienoja ideoita, mutta mielestäni biisin kertosäe ei aivan nouse lentoon.
Albumin kolmas ralli ”Let them go” starttaa mainiolla riffillä, säkeistön kulkiessa komeasti eteenpäin klassisella basso-rummut-laulu-yhdistelmällä, kitaran liittyessä myöhemmin tukemaan runttausta. Biisissä on mainioita ideoita, tarttuva kertosäe sekä mainiosti toimiva ride-komppi. ”Good intentions” jatkaa rokkausta sisältäen jälleen hyviä ideoita, mutta jotenkin kappaleesta jäi sellainen fiilis, että aivan kaikkea orkesteri ei onnistunut puristamaan biisistä irti.
Albumin viides biisi ”I can’t come” käynnistyy rytmisektion ja lyömäsoittimien tarttuvalla groovella, jonka päällä kitaristi-laulaja Teemu Holttisen simppeli riffi, jota mies höystää pienillä korvakarkeilla, toimii mainiosti. Valitettavasti biisin kertosäe on mielestäni melkoisen mitäänsanomaton. Kappaleesta löytyy kuitenkin komea kitarasoolo ja lopun juntta-riffittely yksinkertaisesti toimii. ”First hand” starttaa melkoisen pop-sävyisenä ja meininki säilyy sellaisena oikeastaan koko biisin ajan, kunnes vimmainen kitarasoolo selättää pop-herutuksen orkesterin vääntäessä komeasti isomman vaihteen silmään. ”Happy peopl”e vie orkesterin jälleen hieman popimmille laitumille, mutta ainakaan tähän kuulijaan biisi ei oikein iskenyt.
Levyn loppusuoran starttaa ”Ghost before me”, joka on psykedeliseen pop-rokkiin kalleellaan oleva ”ihan kiva” biisi, jonka valitettavasti unohtaa heti kipaleen kuultuaan. Levyn toiseksi viimeisenä biisinä kuultava ”Gimme a pill” starttaa häröilevällä introlla, jonka jälkeen bändi suuntaa suoraviivaisemman rokkauksen pariin, viimeistellen komean biisin tarttuvalla kertosäkeellä. Levyn viimeinen ralli, eli kuusi minuuttia pitkä ”MOTPFE” käynnistyy kuin salaa hiipien, luoden jälleen hieman häröilevämmän ilmaisun. Pitkä biisi sisältää mainion tahtilajin muutoksen ja komean loppurunttauksen.
Happy people on varsin lupauksia herättävä debyytti, Freedom Fuelin osoittaessa olevansa lokerointia karttava, varsin mieleenkiintoinen uusi tulokas. Bändin musiikkia on melkein mahdoton lokeroida johonkin siistiin genreen, mutta jos jotain suuntaviivoja pitää vetää, niin tämän kuulijan korvaan vaikutteita löytyi ainakin 60/70-luvun rokista, psykedeliasta ja popista. Tätä kaikkea herrat höystävät aimo annoksella blues-sävyistä rokkia. Yhtye kuulostaa siltä, että voisi olla melkoisen kova luu live-ympäristössä ja mikäli tilaisuus osuu kohdalle, niin aion ehdottomasti tsekata bändin live-meiningin. Levyllä herrat ei mielestäni aivan osu maaliin, sillä useammassa biisissä bändi ei mielestäni saa hienoista ideoista aivan kaikkea revittyä irti. Tästä huolimatta Freedom Fuelin debyytti on ehdottomasti mielenkiintoinen ja melkoisia lupauksia herättävä paketti.
7-/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Leave It Behind (5:13)
02. Dirt In The Ground (4:25)
03. Let Them Go (3:17)
04. Good Intentions (3:51)
05. I Can’t Come (7:39)
06. First Hand (4:07)
07. Happy People (4:16)
08. Ghost Before Me (4:10)
09. Gimme A Pill (4:53)
10. MOTPFE (6:00)[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Ilkka Järvenpää, Metalliluola.){kind=link}