Kanadalaislähtöisen Brian Forthin ja kitaristi Tim Norrgrannin luotaama Forth on julkaissut kolmannen studiolevynsä. Usein yhtyeen mukaan nimetty teos myöhemmässä vaiheessa uraa merkitsee jonkinlaista päätepistettä tai uutta alkua, monesti palataan perusasioihin. Forthin tapauksessa perusasiat eivät ole koskaan kadonneet, joten uusi pitkäsoitto ”Forth” vahvistaa menneisyyttä.
Yhtyeen musiikki on leppeän soljuvaa hard rockia, ajoittain kitarat soivat kuulaasti, ja sovituksia kannattelevat Brian Forthin vokaalit, harmoniat sekä monipuoliset tukevat instrumentit koskettimista saksofoniin sekä perkussioihin. Uudeksi rumpaliksi tälle albumille liittynyt Kari Storckovius hoitaa tonttinsa laadukkaasti. Materiaali ei enää ammenna aivan yhtä paljon grungen tai alternativen syövereistä, vaan aiemmin mukana olleiden AOR-vaikutteiden rinnalle on noussut blues- ja jopa pop-sävyjä.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti levyn alun singlemateriaali ei nouse kokonaisuuden parhaimmistoon. Forth tuntuu löytävän menovauhdin neljännessä raidassa ”Paralyzed”, joka on erinomainen veto ja sisältää selvän hittipotentiaalin. Lisäksi ”Point Of No Return” soi vakuuttavasti Extremen melodisissa jalanjäljissä ja levyn päättävä virkistävän erilainen ”Play With Me” tuo mieleen 1960-luvun pop-sävellykset – hyvässä mielessä.
Ei vielä täysosuma, mutta bändin nimen sekä jo tunnistettavan soundin entistä vakaammin lunastava albumi kyseessä.
8-/10
Ville Krannila
1.1993
2.Open Heart
3.Going Crazy
4.Paralyzed
5.Life Is A Ride
6.On And On
7.Back Home
8.Point Of No Return
9.Play With Me
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}