Fleshless – Devoured Beyond Recognition (2015)

MAINOS:



[three_fourth]Tsekkiläinen Fleshless on kyhännyt järjestyksessään yhdeksännen julkaisunsa, pitkäsoiton ”Devoured Beyond Recognitionin”. Brutaalikuoloa vuodesta 1999 suoltanut kvartetti on tasaiseen tahtiin julkaissut uutta materiaalia joka kumartaa vahvasti vanhan liiton death metallin suuntaan. Sama meininki jatkunee myös ”Devoured Beyond Recognitionilla”, ainakin raa’an kansitaiteen ja kappaleiden nimien perusteella. Saatesanoissa kerrotaan, että lyyrinen anti liikkuu elävien kuolleiden, ihmiskunnan tuhon ja ihmishyönteisten maailmassa ja odotettavissa on blastbeat-tuettua brutaalia rouhintaa ajoittaisella melodisella otteella.

Omaksi ihmetyksekseni levy alkaa rauhallisella viuluintrolla ennen kuin päästään suorittamaan varsinaisia ruumiinavauksia. ”Dead Never Dies” alkaa aikamoisella sahausriffillä eikä aikaakaan kun luvattu blastbeat lähtee armottoman sahauksen tueksi. Vaikkakin ainekset onnistuneeseen kuolometalliin ovat käsillä, kuihtuu kappaleen potentiaali siihen että se on käytännössä yhtä ja samaa riffiä alusta loppuun. Kun kuuntelen levyä eteenpäin, en tahdo millään erottaa biisejä toisistaan. Meno on kyllä välillä uskottavan tiukkaa, mutta ongelmaksi, isoksi sellaiseksi, muodostuu vokaalinen ulosanti. Teknisesti laulanta on kyllä kuolometallille ominaista, uskottavaa murinaa, mutta sovitukset ovat aivan samalla kaavalla tehty läpi levyn enkä varmastikaan huomaisi eroa vaikka biisien lauluraidat sekoitettaisi keskenään. Musiikillinen anti muuttuu levyn puolessa välissä hieman teknisempään suuntaan ja ”Spirit Deformedissa” kuullaan jopa akustinen osio herättämään mielenkiinto hetkeksi kunnes monotoninen sovitustyöskentely aloittaa jälleen puuduttavan vaikutuksensa. Kohokohta levyllä kuullaan raidalla ”Human Insect”, kun meno liippaa läheltä Six Feet Underia ja tarjoillaan mausteeksi vielä rockhenkistä soolontynkää.

”Devoured Beyond Recognition” liikkuu musiikillisesti jossakin Vital Remainsin ja Decapitatedin maailmoissa, vaikkei biisien rakenne tai riffien taso yllä lähellekään edellä mainittujen tasoa. Soundimaailma on ihan muuten kuolometallille käypä, mitä nyt basariin on saatu pizzalaatikkoa muistuttava soundi joka ei allekirjoittaneelle tahdo maistua. Kuten sanottua, levyllä tarjoillaan ajoittain ihan menevää rähinää mutta mielenkiinto laantuu viimeistään laulutyöskentelyn ja -sovitusten yksitoikkoisuuteen. Nyt kun olen muutaman kerran levyn läpi kuunnellut, on siitä ainoat muistijäljet ”Dead Never Diesin” toistuva riffi sekä läpi levyn jatkuva lähes tismalleen samalla rytmillä tarjoiltu murina.

Fleshless on uusimmallaan jatkanut uskollisesti aikaisempien julkaisujen suuntaa ja kumartaa kyllä tälläkin vanhan liiton suuntaan. Materiaali on valitettavasti vaan niin geneeristä ja yksitoikkoista, että tuskin tätä tulee enää otettua tämän jälkeen levysoittimeen pyörimään.

6-/10

Tore Pedersen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
fleshless
Intro
Dead Never Dies
Epitome of Malefice
Mankind Fall
Descend Into The Depths
Deviant Sanctity
Noise Pt.4
Spirit Deformed
Human Insect
Mind Eclipse
Divine Ruination
Devoure Beyond Recognition
Outro
[/one_fourth_last]

Profiili | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-