Evil-Lÿn – Disciple of Steel (2018)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.
MAINOS:



Tamperelaisen Evil-Lÿnin ura on viimein tullut siihen pisteeseen, että perinteistä heavy metallia soittava ryhmä julkaisee debyyttialbuminsa. Jo vuonna 2007 perustettu bändi tuli kirjoittajan tietoisuuteen vuonna 2012, kun debyytti EP ”The Night Of Delusions” näki päivänvalon ja kyseessä oli kelpo pelinavaus. Yhtyeen potentiaali oli selvästi nähtävillä ja tunne vahvistui pari vuotta myöhemmin ”Out Of The Shadows”-singlen päädyttyä levyhyllyyn EP:n viereen.

Noista ajoista bändissä on ovi käynyt siinä määrin, että Bestial Torturessa ja Fleshkraftissa soittava kitaristi Anssi Salonen on ainoana jäsenenä pysynyt rivissä alusta asti. Vaikka bändin rosteri on erilainen kuin alkuaikoina, kohdistuu debyyttiin silti kovia odotuksia.

”Disciple Of Steel” käynnistyy komeasti 1980-luvulle tuoksuvan ”Survive The Nightin” tahtiin. Tarttuva kappale iskeytyy tajuntaan saman tien. Kun levy kerran on potkaistu hienosti käyntiin, niin mitäpä sitä turhaan himmailemaan, vaan kakkosbiisi ”Hellfire” pistää vieläkin paremmaksi. Vanhan Maidenin mieleen tuova kappale on levyn parhaiden palojen joukossa ja tässä kohtaa ei ole häpeä myöntää, jos kalsarit ovat jo menneet vaihtoon.

Albumin avauspuoliskolle kolmanneksi sijoitettu hitaampi ja raskaampi ”Last King Of Thunder” jatkaa samaa trendiä avauskaksikon kanssa, eli edellisestä kappaleesta pistetään paremmaksi. Tämä tuntuu älyttömälle, sillä taso on jo valmiiksi todella kova. Levyn puoliväli saavutetaan nimibiisin tahdissa ja nyt otetaan sitten käyttöön eeppisempi lähestymistapa. Mieleen tulee Maidenin lisäksi Manilla Road sekä alkupään Manowar. Ensimmäisen neljän kappaleen jälkeen ollaan jo lähes taju kankaalla… jos tahti jatkuu samanlaisena tästä eteenpäin, niin huhhuh!

Toisen puoliskon korkkaa videobiisiksi valikoitunut ”Tengel”, joka sopii nopeamman temponsa ja tarttuvuutensa puolesta kyseiseen rooliin. Täytyy sanoa, että vaikka kyseessä on hitonmoinen biisi, jää se lopulta tyrmäävän alkunelikon jalkoihin. Levy jatkaa vakuuttavaa etenemistään loppuaan kohden mainion taisteluhymni ”Iron On Ironin” vahvan poljennon tahtiin. Tässä kohtaa käy mielessä, että slovarihan tältä levyltä puuttuu, mutta ”Shadow Soldier” paikkaa tämän tyhjiön ja täysin odotetulla tavalla. Liika juustoisuus loistaa poissaolollaan ja kylmät väreet pääsevät valloilleen viimeistään kappaleen päästessä kertosäkeeseensä.

Levyn viimeisenä näytöksenä kuullaan jykevillä riffeillä varustettu ”Valley Of The Dead Witch”, joka päättää levyn täysin sen ansaitsemalla tavalla. Hienojen soolojen ja Lasse Heinosen komean laulusuorituksen siivittämänä voi todeta kuulleensa jotain poikkeuksellisen hienoa. Heinonen on ollut ehdottomasti huikea löytö mikrofonin varteen, sillä Crystalicissa laulanut herra vetää vahvan suorituksen tällä levyllä. Bändin yhteispeli on muutoinkin hienoa kuultavaa ja tämä on kova suoritus, sillä kokoonpanossa tapahtui muutama vaihdos juuri ennen nauhoitusten alkua.

”Disciple Of Steel” on hyvin lähelle täydellisyyttä kurottava aikamatka 1980-luvulle, todellinen ässälevy jollaisia tulee vastaan vain todella, todella harvoin. Evil-Lÿn on ottanut suuria askelia eteenpäin ja lunastanut upeasti kaiken sen potentiaalin, joka oli kuultavissa yhtyeen ensimmäisiltä tuotoksilta. Biisit on myös selvästi rakenneltu ja hiottu huolella valmiiksi, eikä albumilta löydy ainoatakaan heikkoa hetkeä, eikä pienintäkään puuduttavaa kohtaa. On yksinkertaisesti aivan helvetin hieno tunne kuulla tällaista musiikkia!

9+/10

Miika Manninen

1. Survive The Night
2. Hellfire
3. Last King Of Thunder
4. Disciple Of Steel
5. Tengel
6. Iron On Iron
7. Shadow Soldier
8. Valley Of The Dead Witch

+ artikkelit

Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.