[three_fourth]Vuodesta 2010 maan alla omaa messuaan julistaneen kotimaisen Desolate Shrinen kolmas täyspitkä tavoitti viimein Metalliluolan yhä kasvavan levypinon. Bändin kaksi aikaisempaa julkaisua pyöritteli pahuutta vielä tärisevin käsin, mutta nyt ote ei lipeä ja synkkyys pysyy näpeissä kuin liimattuna.
Yhtyeen musiikillinen kuvaus ei ole aivan niin yksinkertaista kuin alkujaan voisi kuvitella. Synkän ja painostavan death- sekä black metallin sekasikiö ottaa myös vaikutteita Tom Gabriel Fisherin luomuksista. Etenkin Triptykoninista tuttu painava ja ahdistava ilmapiiri on läsnä koko tunnin kestävän matkan ajan. Desolate Shrine jyrisee paikoin todella raskaasti kun taas kontrastia täyspimeydelle saadaan kevyistä valonsäteistä, jotka vaivoin näkyvät metsämaisemassa paksujen puiden takaa. Nämä valonrippeet tuovat kappaleisiin hitaampia ja tunnelmallisimpia osioita, joiden aikana voi vaipua hypnoosin kaltaiseen miellyttävään olotilaan kunnes jääkylmä ja rupinen käsi kiskoo kuuntelijan takaisin todellisuuteen.
Siinä missä moni yhtye tarjoilee pimeyden eri ulottuvuuksia yksittäisillä biiseillä, niin Desolate Shrine työntää ne kaikki yhteen ”teokseen” ja antaa taiteen virrata suonistaan kappaleen rakenteen kustannuksella. Tämän johdosta myös levyn purkaminen pienempiin palasiin on turhaa ja sanoma aukeaa parhaiten vain kokonaisuutta tarkastellessa. Jos kumminkin lukija haluaa arvioni perusteella maistaa pimeyttä, niin sävellykset ”Black Fires of God” tai ”Leviathan” olisivat tässä tapauksessa suositukseni.
Levy on rakennettu saatanalliselle alttarille ja tässä tapauksessa sitä ympäröi näkymätön pahuus, joka tulee esille black metallille ominaisesta tunnelmasta. Ettei musiikillinen anti pohjaudu vain ahdistavan ilmapiirin luomiseen, niin death metal – tyyliset raskaammat riffittelyt puskevat esille tasaisin väliajoin, jotka ainakin allekirjoittanutta kovasti miellytti.
Kahden eri laulajan käyttö ei tuo levylle suoranaista lisäarvoa eikä se tunnu olevan bändin tarkoituskaan. Laulusosuudet ovat varsin perinteisiä eivätkä mitenkään erityisen mieleenpainuvia. Tässä tapauksessa sillä ei ole kumminkaan merkitystä, koska musiikillinen yhteispaletti soundeja myöten on henkeäsalpaavan kaunista. Biisit leijuvat tajunnanvirtaan ja aika tuntuu pysähtyvän.
Desolate Shrinen The Heart Of The Netherworld on pimeiden ja yksinäisten sielujen albumi, joka kasvaa kuuntelukertojen edetessä omaan mahtavaan muotoonsa. Massiivinen, mutta omalla tavallaan kauniin ahdistava levy nousee ehdottomasti vuoden 2015 parhaimpien kotimaisten metallijulkaisujen joukkoon.
8½/10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. For the Devil and his Angels 04:31
2. Black Fires of God 07:39
3. Desolate Shrine 10:03
4. Death 06:17
5. We Dawn Anew 14:59
6. Leviathan 06:34
7. Heart of the Netherworld 13:05[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Metalliluola, Juha Karvonen. ){kind=link}