[three_fourth]Father! Why have you forsaken me?
Näillä sanoilla alkaa Deicide kolmas täyspitkä ja vuosi oli 1995. Deiciden kaksi edellistä oli todella hyviä levyjä ja ehdottomasti alan klassikkoteoksia. Vaikea kolmas levy ja mitä tekee Deicide? Iskee ehdottomasti raskaimman ja brutaaleimman levyn ulos. Jumalanpilkka on kovempaa kuin aikaisemmin ja levynkansistakin löytyy itse Jeesus. Vaikka Deiciden ulkomusiikillisista toimista voi olla montaa mieltä niin musiikillisesti jälki oli ensimmäisillä levyillä vahvaa.
Levyn soundit ovat erityisen raskaat. Kappaleet ovat pääsääntöisesti nopeita pyrähdyksiä, mutta millä tavalla Deicide sen juuri tällä levyllä tekee on äärimmäisen hienoa. Biisit jyrisevät läpi kuin konekiväärin lipas ammuttaisiin tyhjäksi. Tämä on ehdottomasti riffivoittoisin levy, mitä Deicide on puskenut ulos ja siitähän minä tykkään. Kitarasoundit ovat brutaalit mutta erittäin selkeät. Bentonin basso kuuluu suhteellisen hyvin jykevien kitaroiden seassa. Steve Asheimin soitto patterin takana ei jätä kyllä kylmäksi, soitto on ensiluokkaista. Glen Bentonin äänenkäyttö on tällä levyllä suoraviivaista eikä turhia kikkailuja onneksi ole.
28 minuuttia ja 9 kappaletta. Mitään välisoittoja tai muuta hempeilyä on turha odottaa. Levyn biisimateriaali on hyvin tasaista, mutta mitään Sacrificial Suicide, Dead By Dawn tai Dead But Dreaming – tyylisiä ”hittejä” levyllä ei ole. Tämä levy on siitä harvinainen, että se paranee loppua kohden. Kaksi viimeistä kappaletta To Be Dead ja Confessional Rape ovat semmoista riffimyrskyä, jota ei ole ennen Deiciden leirissä nähty, eikä tulla näkemäänkään. They are the Children of the Underworld on ehkä levyn mieleenpainuvin kappale, muuten meno on todella tasaista eikä aina edes huomaa että kappale vaihtuu. Jos jostain pitää moittia niin se on juuri tämä liiallinen tasaisuus, joka on etenkin myöhemmillä Deiciden levyillä enemmän kuin tavaramerkki.
Deiciden kultainen kolmikko ja tämä on sen viimeinen levy. Nämä kolme pitäisi löytyä jokaisen hevarin hyllystä, vaikka tämän tyylinen pieksentä ei olisikaan täysin sinun juttusi.
8½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Once Upon the Cross 3:34
2. Christ Denied 3:39
3. When Satan Rules His World 2:54
4. Kill the Christian 2:57
5. Trick or Betrayed 2:24
6. They Are the Children of the Underworld 3:11
7. Behind the Light Thou Shall Rise 2:57
8. To Be Dead 2:39
9. Confessional Rape 3:52[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
