Yksi norjalaisen black metallin kiistattomiin kulmakiviin lukeutuva Darkthrone lienee tuttu jokaiselle äärimetallia kuuntelevalle yksilölle ja bändin ensimmäinen pitkäsoitto ”Soulside Journey” täytti tänä vuonna kunnioitettavat 30 vuotta.
Debyytin ilmestymisen aikoihin yhtye työsti jo täyttä häkää seuraajaa edellä mainitulle levylle. ”Goatlord”:iksi nimetty albumi kuopattiin melko nopeasti sillä Fenrizin ja Nocturno Culton kiinnostus black metallia kohtaan vei voiton. Näin syntyi vuonna 1992 ilmestynyt ”A Blaze In The Northern Sky”. Seuraavana vuonna julkaistu ”Under A Funeral Moon” sekä vuoden 1994 ”Transilvanian Hunger” lisäsivät nostetta jo huimassa vauhdissa olevalle kokoonpanolle.
Myös ”Goatlord” näki päivänvalon joitain vuosia myöhemmin. Tosin levyn voi laskea lähinnä kuriositeetiksi, sillä se sisältää aionastaan harjoitusmateriaalia ”Soulside Journeyn” ja ”A Blaze In The Northern Sky”:n välillä olevalta ajalta, eikä tuo materiali laadullaan säväytä.
”Soulside Journey” jäi ilmestyessään aavistuksen pimentoon. Liekö syynä sitten silloinen black metallin ja death metallin vastakkainasettelu tai 1992-1994 julkaistut kolme kovaa mustan metallin klassikkoa, jotka viimeistään varastivat parrasvalon. Oli miten oli, debyytiksi levy kuulosti ilmestyessään todella hyvältä ja voi varmasti sanoa, ettei aika ole syönyt sen lumoa yhtään.
Osa ”syyllinen” tähän on legendaarinen Sunlight Studio, (knoppitietona mainitaan, että eräs maineikas Helsingistä kotoisin oleva yhtye on pari vuotta myöhemmin äänittänyt oman debyyttinsä samaisessa paikassa) jossa ”Soulside Journey”:lle loihdittiin kerrassaan hienot ja kuten jo mainittiin, aikaa kestävät soundit.
Hyvin ”ruotsalaisittain” eteenpäin jyräävä levy lepää pääpiirteittäin keskitempoisen poljennon harteilla. Onneksi jarrua uskalletaan toisinaan painaa ja tarpeen tullen bändi löysi myös kaasupolkimen, joten vaihtelua löytyy. Ja jottei homma jäisi liian genre-keskeiseksi on muutamaan biisiin lisätty koskettimia lisäämään tunnelmaa.
Jokainen voi varmasti mielessään nähdä silloisten puristien tukehtuvan väärin päin olevaan ristiinsä, eihän äärimetallissa kuulu diskosoitinten kuulua. Tässä mielessä Darkthrone oli jossain määrin aikaansa edellä ja luomassa pohjaa tulevalle. Monessa uudemmassa ”klassikossa” kuullaan koskettimia runsaasti, välillä jopa enemmän kuin laki sallii.
Kyseinen levy ei varsinaisesti tarjoile hittejä, mutta kauttaaltaan tappavan tasainen materiaali varmistaa, että levyn haluaa iskeä soittimeen kerta toisensa jälkeen. Omasta puolestani 30 vuotta myöhemmin albumi viihtyy säännöllisen epäsäännöllisesti myös omassa soittimessani. Tämän päivän old school death metal -bändejä kuunnellessa huomaa mistä vaikutteet on pitkälti otettu ja tunnetusti imitaatio on se paras suosionosoitus, jonka jollekin voi antaa.
8/10
Marko Klingberg
1. Cromlech
2. Sunrise Over Locus Mortis
3. Soulside Journey
4. Accumulation Of Generalization
5. Neptune Towers
6. Sempiternal Sepulchrality
7. Grave With A View
8. Iconoclasm Sweeps Cappadocia
9. Nor The Silent Whispers
10. The Watchtower
11. Eon
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}