Casket Soil haastattelu

 

casket soil

Muhokselta lähtöisin oleva tekninen death metal – yhtye Casket Soil on yksi Suomen lupaavimpia nuoria yhtyeitä. Heidän vuonna 2014 ilmestynyt EP ”Reptilian Verses” sai eri medioissa hyvää palautetta ja odotukset täyspitkää varten nostettiin erityisen korkealle. Nyt päivänvalon on nähnyt Casket Soilin debyyttialbumi ”In The Gardens Of Vermin” jonka johdosta otimme yhtyeeseen yhteyttä haastattelun merkeissä. Kysymyksiin vastasivat kitaristi / säveltäjä Juho Viinikanoja sekä basisti Petri Viinikanoja.

Onnittelut debyyttialbuminne ”In The Gardens Of Verminin” johdosta! Minkälaiset fiilikset tällä hetkellä ja oletteko tyytyväisiä levyn lopputulokseen?

Juho: Tervehdys ja kiitoksia kovasti! Ainakin omat fiilikset on tosi hyvät, levystä tuli just semmonen kuin suunniteltiinkin.

Petri: Terve terve! Kiitokset vielä täältäkin! Tällä hetkellä fiilis on mitä parhain, levy vihdoinkin ulkona ja sen julkkarikeikkakin jo takana. Albumista tuli juuri niin hyvä kuin näillä eväillä oli mahdollista, joten eihän siihen voi kuin olla tyytyväinen!

Casket Soil on varmasti monille lukijoillemme vielä tuntematon yhtye, joten miten kuvailisitte bändiänne, vaikutteita ja musiikkianne?

Juho: Casket Soil on arvosteluissa määritelty death metaliksi, mutta vaikutteita löytyy kyllä runsain mitoin myös black metallin, progen ja melodisenkin metallin puolelta. Mitään järkevää genremääritelmää on vaikea itse sanoa, sen voi jokainen itse halutessaan määritellä. Omasta mielestä meidän musiikki on ainakin tällä uudella levyllä jo hetkittäin ihan omaperäistäkin!

casket soil reptilian

Teidän edellinen EP ”Reptilian Verses” oli arvostelumenestys. Minkälaisia muutoksia näette näiden julkaisujen välillä?

Juho: Itse ainakin näkisin, että In the Gardens of Vermin on musiikillisesti paljon rohkeampi julkaisu kuin Reptilian Verses. RV:llä pääpaino oli aika lailla siinä nopeammassa ja raskaammassa death metal-paahtamisessa, ItGoV taas on musiikillisesti paljon kunnianhimoisempi levy. Tällä kertaa ei ujosteltu melodioiden runsauden kanssa ja päätyipä levylle vielä Casket Soilin ensimmäinen suomeksi esitetty biisikin (Sarastus). Toki ItGoV:lta löytyy sitä suoraviivaisempaa ja nopeampaakin matskua yllin kyllin, mutta niissäkin biiseissä on tällä kertaa jotenkin ”raikkaampi” fiilis.

Petri: Kappaleiden muovautuessa erehdyin jossain kohdassa ajattelemaan albumin materiaalia helpposoittoisemmaksi. Bassonauhoituksissa huomasin olleeni hyvin väärässä, sillä levyltä löytyy paljon haastavampia juttuja kuin EP:ltä. Levyjulkkarikeikallakin tuli mietittyä pariin kertaan, että melkoisen montun olen itselleni kaivanut bassoja ja lauluja sovittaessa. Erona EP:hen kuuluu myös se, että allekirjoittaneen vokaaleja kuullaan huomattavasti enemmän. Tämä on sitten kuulijan päätettävissä, kokeeko sen positiivisena muutoksena.

casket soil kansi

Minkälaisia aihealueita käytte uudella levyllänne läpi ja mikä on sanoitusten tarkoitus?

Juho: Sanoituksilla on kyllä Casket Soilin musassa varsin iso rooli ja niidentekemiseen on kyllä käytetty aikaa ja ajatusta. Aihealueet vaihtelee sitten aika laidasta laitaan. Omat tekstini pyörivät tällä levyllä aika paljon nykymaailman tarkastelun kanssa ja siinä miten ihmiskunta tätä meidän planeettaa pyörittää. Ja aika vaikea on keksiä mitään ylistyslauluja tälle meidän rodulle, sen verran karmeaa seurattavaa on ollut esimerkiksi uutisten tarjonta viime aikoina. Biiseistä erityisesti Welcome Inhumanity ja Vermination pureutuvat juuri näihin aiheisiin. Mistään ei saarnata, empä tuota ole yhtään sen kummempi hapenkuluttaja itsekään, mutta haluan vain purkaa näitä omia fiiliksiä ja havaintoja sitten meidän teksteihin.

Kertoisitteko albuminne tyylikkään kansikuvan suunnittelusta ja miten se toteutettiin?

Petri: Ensin tuli levyn nimi. Sitten pidettiin bändin kanssa palaveri ja mietittiin minkälaista kuvaa haluttais.Otin sitten yhteyttä Reptilian Versesinkin kannen tehneeseen Tommi Puttoseen, jolle kerroin bändin visioista. Tommi teki jälleen erinomaista jälkeä ja ylitti jo valmiiksi korkealla olleet odotukset. Kansikuva on tarkoituksella aika kryptinen, jotta siinä olisi sitten vähän tulkinnanvaraa kuulijallekin.

Juho: Tommi on meidän bändin oma Travis Smith, ihan huikea kaveri kyllä tekemään!

Edellisellä EP:llänne musiikissanne oli eeppisiä osiota sekä paikoitellen progressiivisia sävyjä. Mennäänkö uudella albumilla kokeilujen suhteen entistä pidemmälle?

Juho: Pidemmälle mennään kyllä reilustikin! Tällä kertaa haluttiin viedä ääripäitä vieläkin kauemmas toisistaan ja lisätä biiseihin dynamiikkaa. Esimerkiksi levyn ensimmäinen biisi The Blood and the Sun on biisinä jo sen verran monipuolinen, että en aluksi meinannut edes ehdottaa sitä Casket Soilin  käyttöön. Muistakin biiseistä löytyy tällä kertaa paljon rohkeampia sovituksia ja jopa suorastaan kauniitakin kohtia!

Petri: Myös levyn lopusta löytyvä Sarastus venyttää ilmaisuamme melodisempaan ja jopa herkempään suuntaan. Kappale on itse asiassa ensimmäinen albumille sävelletty kappale, joskin sen ei ollut tarkoitus tulla edes Casket Soilille. Albumista tuli ainakin omaan korvaan monipuolisempi kuin EP:stä. Tämä johtuu ehkä siitä, että kannustimme Juhoa tekemään juuri sellaisia biisejä kuin luonnostaan syntyy. Lopulta meillä oli kymmenen kappaletta, jotka kaikki nauhoitettiin, mutta päätimme pudottaa yhden kappaleen pois lopulliselta albumilta. Syynä oli, että levy tuntui liian pitkältä ja kappale ei lopulta oikein edes istunut kokonaisuuteen.

Kuvailisitteko albuminne nauhoitus- ja tuotantoprosesseja? Minkä osa-alueen koitte haastavimmaksi?

Petri: Albumi nauhoitettiin aika pitkälle samaan tyyliin kuin Reptilian Verses eli silloin hyväksi koetut työskentelytavat toistettiin. Miksaajana toimi tällä kertaa Rauno Männikkö, joka on ollut mukana meidän äänitteiden teossa jo ensimmäisestä demosta asti. Meillä oli levyn biiseistä hyvin valmiit esituotantodemot tehtynä ennen varsinaisen albumin nauhoitusta, joten haasteena oli lähinnä saada se paras mahdollinen suoritus talteen. Vaikeinta prosessissa oli pitää lähinnä oma pää kasassa varsinkin loppuvaiheessa, kun tuli aika intensiivisesti osallistuttua jokaiseen vaiheeseen jo esituotantodemoista asti.

Miten Casket Soilin kappaleet syntyvät? Mikä albumin kappale oli sävellys- ja sovitustyön osalta kaikkein työläin?

Petri: Juho esittelee yleensä ensimmäisenä hyvin raa’an demon, jossa soi vain pari kitararaitaa ja klikki. Näitä sitten kuulostellaan ja mietitään lähdetäänkö treenikämpälle muovaamaan kappaletta eteenpäin. Tässä vaiheessa minä ja rumpali Marko tullaan ja heitetään omat juttumme biiseihin ja laulut sovitellaan sitten yleensä Juhon ja Antin kanssa. Näin syntyy biisin varsinainen demoversio. Yleensä koko bändi soittaa valmista kappaletta siis vasta kun kappale on jo demotettu. Itse koin haastavimmksi levyn aloituskappaleen The Blood And The Sunin sen monipuolisuuden vuoksi. Oli jo Juhon riffejä kuunnellessa sellainen fiilis, että tämän pitää onnistua ja kyseessä on selkeästi albumin avaava kappale.

Juho: Tämän levyn materiaali syntyi kyllä varsin helposti ilman sen kummosempia writer’s blockeja. Useammat levyn biiseistä on itse asiassa sävelletty ihan parissa tunnissa, ne suorastaan tulvahtivat ulos! Ehkä jos joku biiseistä on pakko valita sävellystyöltään vaikeimmaksi, niin Bestial Hours taisi vaatia eniten kahvia ja tupakkaa valmistuakseen, hah hah.

Mitkä ovat yhtyeen keikkasuunnitelmat ja nähdäänkö Casket Soil ensi kesän festareilla?

Juho: Keikkakalenteri näyttää tällä hetkellä tyhjältä, mutta onneksi jotain alustavia suunnitelmia on senkin täyttämisen suhteen jo olemassa. Ensi kesän festareista en siis osaa sanoa muuta kuin, että toivottavasti päästäis soittelemaan!

Mitkä ovat mielestäsi vuoden 2015 parhaimmat metallijulkaisut?

Juho: Vuosi 2015 on tarjonnut kyllä taas varsin maukkaan kattauksen metallilevyjä ja suomalaisten bändien levyistä Amorphiksen, Diablon, Forgotten Horrorin ja Cain’s Offeringin uusimmat levyt on pyöriny ahkerasti soittimessa. Uusin Swallow the Sunin triplalevy on harmikseni vielä tsekkaamatta. Ulkomailta taas parhaiten on kolissu Enslavedin, Melecheshin, Arcturuksen, Shiningin ja Nilen uusimmat levyt.

Petri: Vanhoista suosikeista Stratovariuksen Eternal on pyörinyt kovasti levylautasella ja uusista tuttavuuksista voisin mainita ruotsalaisen Tribulationin Children of the Nightin!

Kiitos haastattelusta. Onko vielä jotain mitä haluatte sanoa Metalliluolan lukijoille?

Juho: Kiitos itsellenne! Tsekatkaa ihmeessä meidän levy esimerkiksi Casket Soilin Bandcamp-sivulta ja seuratkaa bändiä Facebookissa. Palataan!

Toimittaja: Juha Karvonen
Kuvat: Casket Soil facebook-sivut

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän