[three_fourth]Vuonna 2008 perustettu Carnalation on tehnyt paluun uuden Ep:n voimin. Edellisen Deathmask (2012) täyspitkän jälkeen yhtye piti luovaa taukoa ja nyt päästelläänkin paineita oikein kunnolla. Vaikka vaikutteita on otettu metallin eri osa-alueilta, niin genrensä puolelta yhtyeen voi lokeroida sinne melodisen death metallin puolelle. Harmikseen edellisen levyn grind-paahtoa ei enään ole samalla tavalla kuultavissa.
Viiden biisin julkaisu on musiikillisesti hyökkäävää ja genreään myötäilevää, vaikka alkuun levy lipsuukin kädessä kuin saippua saamatta siihen otetta. Päällimmäisenä Carnalation pommittaa kuulijaa täysillä, eikä anna mitään armoa. Vähitellen biisien avautuessa myös melodiat ja hitaammat runttaukset valtaavat äänimaisemaa. Välillä mennään jopa breakdown-tyyliseen hidasteluun sekä annetaan squealien halkoa äänivalleja. Vokalisti Jonne Soidinaho hallitsee laulusosuudet siinä missä yhtyeen muutkin jäsenet omat tonttinsa. Epäilystä ei jää muusikkojen osaamistasosta, koska kokonaisuus on viimeiseen asti hiottua aina tuotantoa myöden.
Sanoitukset ovat kantaaottavia ja jollain tapaa musiikkia myötäileviä. Biisit eivät jätä kovin helposti polttomerkkejä, mikä ainakin itseäni vähän jäi harmittamaan. Levy on aavistuksen tasapaksu, vaikka kappaleissa ei suoranaista vikaa olekaan. Ehkä hieman yllätykseksi levyn monipuolisin kappale ”Passengers” päätyy omaksi suosikikseni. Tyylikkäät melodia- ja tunnelmalliset osiot tuovat kontrastia menevämpiin osiin juuri oikealla tavalla.
Vajaa puolituntinen myrskyävä levy väläyttää, mutta ei vielä nouse sille tasolle mihinkä yhtyeen taitotasolla voisi odottaa. En pääse lopulta ylitse tunteesta minkä levy ensipyöräytysten jälkeen jätti. Vaikka näennäisesti kaikki onkin oikealla mallilla, niin jotain jään kaipaamaan mikä erottaisi yhtyeen lukuisista kilpailijoistaan. En tarkoita mitään sielunmyymistä tai hittivetoista hinttailua, vaan sävellysten ja sovitusten saattamista jo saavutetun maailmantuhon laidalle, niin että kappaleet jättäisivät pysyvät jäljet kuuntelijoiden mielikuviin.
3 / 5
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Drown in Silver
2. Against the Burning Sky
3. Prometheus
4. Passengers
5. Death and Rust[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
