[three_fourth]Burning Point on kuulunut vuosien ajan kotimaisen melodisen hevin eturintamaan. Jotkut iskevät yhtyeen otsaan leimaksi power metal, mutta oululaisten musiikki on aina ollut melodisempaa ja kallellaan suoraviivaisempaan hard rockiin. Levyjä viime vuosituhannen puolelta kestäneellä uralla on tahkottu seitsemän, mikäli mukaan laskee viime vuonna ilmestyneen yhtyeen nimeä kantaneen kiekon, jolla kuultiin muutama uusi kappale sekä uudelleen nauhoituksia bändin vanhoista biiseistä.
Selkeämpi suunnanmuutos tehtiin muutama vuosi takaperin kun Battle Beastista rekrytoitu Nitte Valo otti vastaan Burning Pointin laulajanpaikan. Tuliteemaa jatkavan ja 25.11. julkaisunsa saaneen ”The Blazen” osalta Valon melodinen ääni sointuu jälleen kerran erittäin hyvin yhteen bändin tyylisuunnan sekä sovitusten kanssa. Musiikki on pysynyt samoissa kantimissa. Levyn avauskaksikko ja etukäteen kuullut ”Master Them All” ja ”Time Has Come” kertovat tiivistettynä pelin hengen. Tuplabassarit, nopea rytmi ja sopivin väliajoin soivat koskettimet kumartavat voimametallin suuntaan, mutta melodiat ovat selkeämmin 1980-luvun lopun Scorpions- ja Europe-lähteistä inspiraationsa ammentavia.
Kappaleet ovat tasaista suorittamista, ilman erityisiä notkahduksia jos ei kohokohtiakaan. ”My Spirit” yltää voimaballadiasteikolla korkealle ja videona julkaisun yhteydessä ilmestynyt ”The King Is Dead, Long Live The King” soi sekin komeasti. Materiaalin ongelma on edelleen sama, joka viime vuoden ”Burning Point” levyllä noteerattiin eli biisit noudattavat turhan identtistä kaavaa, joka kokonaisuutta kuunnellessa väkisin alkaa puuduttaa. Lisäksi soundit kaipaisivat jykevöittämistä. Koskettimet soivat hyvin ja mahtipontisesti kuten pitääkin, mutta kitarat ja rummut tulevat läpi selvästi tunkkaisemmin. Niten laulu on levyn parasta antia, jostain syystä lauluraitoja on kuitenkin tuplailtu läpi levyn. Olisi ollut parempi antaa Valon päästellä omillaan täysin palkein ja kunnon volyymilla.
Perinteinen cover-veto päättää albumin ja tällä kertaa tarjolla on Lee Aaronin vuoden 1984 klassikko ”Metal Queen”. Kyseessä on hyvä valinta ja alkuperäiselle uskollinen tulkinta. Aikanaan Burning Point teki Chris Rean ”The Road To Hell”- hitistä yhden parhaista cover-vedoista, joita tämä arvioija on kuullakseen saanut. Nyt ei samaan tunteen paloon ylletä, mutta hyvä päätös ”The Blazelle” kuitenkin metallikuningattaren myötä saadaan.
Bändi osaa asiansa ja paikoitellen hienon vokalistin johdolla saa aikaan toimivaa melodista heavya, jota harva nykypäivänä enää ainakaan tällä tasolla tarjoilee. Samalla se tunne, että kuuntelussa on jotain erikoista jää puuttumaan osittain myös ohuen soundimaailman vuoksi. ”The Blaze” on kuin McDonaldsin tuplajuustohampurilainen – nälkä lähtee, mutta Bembölen Grillillä käytyään makuhermot ovat tottuneet hieman toisenlaiseen elämykseen.
7+/10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Master Them All
2. Time Has Come
3. Incarnation
4. My Spirit
5. The Lie
6. Dark Winged Angel
7. Chaos Rising
8. Lost In Your Thoughts
9. Things That Drag Me Down
10. The King Is Dead, Long Live The King
11. Metal Queen[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}