Bruce Kulick: ”Revenge” on suosikki Kiss-levyni.

Kiss-kitaristi (1984-1996) Bruce Kulick teki historiallisen vierailun Suomeen marraskuun loppupuolen Kiss Expossa.

Q&A-session, Meet & Greetin sekä illanRevenge”–levyn 25-vuotisjuhlashown lisäksi nykyisin mm. Grand Funk Railroadissa soittavalla Brucella riitti aikaa tavata faneja sekä vastata Metalliluolan kysymyksiin monivaiheisesta historiastaan. Kulick kertasi kokemuksistaan Expo-keikasta Lordin kanssa, veljensä Bobin kanssa soittamisesta äskettäisellä Kiss Kruisella, kävi läpi muistojaan Kissin riveissä tehdystä viidestä studiolevystä, vuoden 1997 ”Carnival Of Souls” –albumilla esittämästään ”I Walk Alone” –kappaleesta, Union-yhtyeestä sekä mahdollisista tulevista 26 vuotta sitten kuolleeseen Kiss-rumpali Eric Carriin liittyvistä projekteista.

Kulick esitti Kiss Expossa useamman kappaleen Lordin kanssa. Vaikka kitaristi on vieraillut hirviöporukan levyillä, tämä oli ensimmäinen yhteisesiintyminen sekä ensimmäinen Lordin lavavierailu toisten muusikoiden keulilla.

Olen tuntenut Lordin jo jonkIn aikaa, sillä tein kitarasooloja ”Babez For Breakfast” – sekä ”The Arockalypse” -levyille. Näin hänet meikattuna ja maskeerattuna ensimmäisen kerran keikalla Los Angelesissa vaimoni kanssa, ja meillä oli tosi hauskaa. Oli myös siistiä olla backstagella hänen kanssaan. Hän esiintyi Expossa loistavasti ja kaikki meni hienosti, vaikkemme edes harjoitelleet yhdessä keikkaa varten. Tämä oli lisäksi ensimmäinen kerta, kun hän esiintyi ilman Lordi-yhtyettä kenenkään muun kanssa. Se oli poikkeuksellista ja hieno kokemus. Pidän heidän asuistaan ja meikeistään. Lordi fanittaa kovasti Kissiä ja on yksi Suomen KISS Army Finlandin alkuperäisiä perustajia, joten senkin puolesta oli hienoa päästä lavalle yhdessä.

Kuten monella muulla konkarilla, myös Kulickin soittoon vaikuttivat 1960-luvun suuruudet Beatles sekä Cream. Veli Bob toimi myös osaltaan esikuvana, vaikka kaksikon urat etenivätkin myöhempinä vuosina omia polkujaan.

Beatles teki minuun suuren vaikutuksen, he muuttivat kaikkien elämän. Teimme Bobin kanssa nuorena asioita hyvin paljon samalla tavalla ja molemmat pidimme Creamista sekä Eric Claptonista. Ensimmäinen varsinainen sähköinen instrumentti jota soitin, oli basso yläasteella. Porukka kuuli samassa yhteydessä minun soittavan kitaraa, ja he pyysivät minua ryhtymään kitaristiksi. On kuitenkin hyvä, että sain aikanaan paljon kokemusta myös sähköbasson soittamisesta.

Isoveljeni pääsi varhain esiintymään isojen artistien kanssa, kuten Elton John. Olin valtavan ylpeä hänestä. Veljeni tunnettiin ja hänellä oli paljon kontakteja. Bob ja minä soitimme molemmat Meat Loafin yhtyeessä. He pitivät hänestä ja halusivat hänet heti mukaan. Minun suhteeni he olivat aluksi epäröiviä, mutta Bob vaati myös minua mukaan. Halusin opiskella musiikin teoriaa, kun hän taas teki omaa juttuaan, myös välttääkseen kopioimasta muita. Meat Loaf oli myöhemmin hyvin tyytyväinen saadessaan meidän kaltaisemme vahvan kaksikon mukaansa kiertueelle. Meillä on molemmilla oma persoonallinen soittotyylimme, mutta molemmat saimme saman musiikillisen kasvatuksen brittiyhtyeiden kautta.

Brucen liityttyä Kissiin glam metal oli huipussaan ja tämä osittain heijastui levyihin kuten ”Asylum” sekä ”Crazy Nights”. Yhtyeen tekninen osaaminen oli kuitenkin 1980-luvun lopulla huippuluokkaa.

”Asylumilla” yhtyeen vaatetus, kuvitus sekä ylipäätänsä kokonaisuus videoineen oli todella räväkkä ja näyttävä. Kyseessä oli taiteellinen levy. Paul (Stanley) suunnitteli kannen ja itse pidin siitä. Soolojen osalta Gene (Simmons) ja Paul ohjasivat ”Asylumilla” minua paljon, mutta ”Crazy Nightsilla” sain enemmän vapautta tehdä omaa juttuani. Molemmat tavat toimivat.  Ron Nevison vaikutti ”Crazy Nightsilla” tuottajan roolissa myös tähän. Opin jatkuvasti uutta työskennellessäni heidän kanssaan ja halusin jatkuvasti parantaa suoritustani kitaristina. Soitin mitä he halusivat, oli kyseessä sitten nopeaa, hidasta, räväkkää tai harmonisempaa, mitä milloinkin pyydettiin. Yritin aina palvella kappaleen ideaa.  Soittoni kehityksen ja soundin muuttumisen huomaa mielestäni hyvin selvästi siirryttäessä ”Asylumista” muiden levyjen kautta ”Carnival Of Soulsiin”. Olen tyytyväinen kaikkiin yhteisiin aikaansaannoksiimme, se oli hienoa aikaa.

”Revenge” -albumin 25-vuotisjuhlan kunniaksi Expossa kuultiin useita kappaleita levyltä. Kitaristi kertoo nauttineensa suuresti niiden soittamisesta.

Olisimme voineet tehdä 30-vuotisjuhlan ”Crazy Nightsin” ympärille ja ”Carnival Of Souls” täytti sekin äskettäin 20 vuotta. Mutta ”Revenge” oli luultavasti se suosikkilevyni. Tuottaja Bob Ezrin halusi kitaran ja soolojen nostavan biisit uudelle tasolle. Hän oli välillä todella vaikea ja joskus kuin hullu professori, mutta tulin toimeen hänen kanssaan. Ymmärsin Ezrinin tuottamien Pink Floydin ”The Wall” -albumin, Alice Cooper -levyjen ja Kissin ”Destroyerin” taian ja sen miksi nuo levyt olivat niin merkittäviä. Bob oli studiossa todella lahjakas, ja opin häneltä paljon.

Ensimmäinen ja ainoa Brucen Kissin riveissä laulama kappale ”I Walk Alone” saa Brucen kertomaan pitkästi biisin synnystä.

Työskentelimme Genen kanssa kauan sen biisin suhteen. Se muuttui demovaiheesta lopulliseen versioon paljon, ja kappaleen nimi oli alunperin ”Waterfall”. Tiesin Genen melodian, joten lauloin osuudet demolle. Tuottaja Toby Wright kuuli lauluni ja ehdotti, että esittäisin kappaleen myös levylle. Olen todella ylpeä siitä, Se oli mielestäni kaikkein Queen/Beatles/Jimi Hendrix -tyyppinen sekä studioteknisin kappale, jonka Kiss koskaan teki. En nosta itseäni hyväksi laulajaksi, mutta pidin kappaleesta paljon. Ja sanat osoittautuivat ennustukseksi, sillä kun ”Carnival Of Souls” valmistui, Kiss sai viimeisteltyä sopimukset ja suuntasi reunion-kiertueelle. Raha oli pöydällä ja aika oli oikea meikkikauden paluulle.

Kissin jälkeen Kulick perusti entisen Mötley Crüe -laulaja John Corabin kanssa Union-yhtyeen, joka levytti uuden vuosituhannen kynnyksellä kaksi studiolevyä. Myöhemmin Bruce teki mm. soololevyn ”BK3”, mutta albumille ei ole toistaiseksi tulossa jatkoa. 

Union oli hyvä ja lahjakas bändi. mutta aika oli vaikea, emmekä saaneet valitettavasti kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita olisimme ansainneet. Haluaisin tehdä uuden soololevyn, mutta musiikkibisnes on pelottavan vaikeassa tilassa, Mnulla on yksi julkaisematon kappale, jossa vaimoni laulaa ja saatan julkaista sen pian jossain muodossa. Muuten vuosi 2017 on ollut  minulle kiireisin aikoihin, ja odotan todella pientä lomaa, joka loppuvuodeksi edessä. En osaa vielä sanoa mitä 2018 tuo tullessaan uuden musiikin suhteen, mutta varmasti ohjelmassa on lisää keikkoja ja esiintymisiä.

26 vuotta sitten kuollut Kiss-rumpali Eric Carr elää edelleen fanien muistoissa ja toiveita elätellään vielä julkaisemattoman materiaalin suhteen. Bruce oli mukana valmistelemassa rumpalin vuonna 1999 julkaistua ”Rockology”-levyä, mutta enempää nauhoituksia ei kitaristilla varastossa ole.

Ericin sisko Loretta on säästänyt kaiken Ericiin liittyvän materiaalin ja hänellä on lentolipuista alkaen boksikaupalla tavaraa menneiltä vuosilta. Hän julkaisi joitakin vuosia sitten ”Unfinished Business” -albumin, jonka kanssa minulla ei ollut juurikaan tekemistä. En usko, että uutta musiikkia on kuitenkaan enää tulossa. Minulla ei ole materiaalia julkaisematta, eikä tietääkseni mitään meidän yhteisiltä vuosiltamme ole muutenkaan lukkojen takana. Loretta tekee kuitenkin koko ajan kulissien takana töitä Ericin muiston ylläpitämiseksi mm. hänen suunnittelemansa The Rockheads -piirrossarjan kanssa, joten uusia ei-musiikillisia projekteja voi hyvin olla tulossa.

Metalliluolan raportin Kiss Exposta saa lukuun linkistä.

Kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan alta:

Haastattelu: Ville Krannila & Jussi Krannila
Kiitokset: Marko Syrjälä & Niina Heikkilä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here