Taiteilijanimellä The Mountain Vvitch nykyään operoiva Jake Arnette on varmasti monelle tuttu nimi Necrophagian riveistä. Bändin laulajan Killjoyn kuolema alkuvuodesta 2018 pisti Arnetten musiikillisen uran hetkellisesti jäihin. Tämän lyhyen tauon aikana syntyi Black Crown, jonka debyytti on, kuten olettaa saattaa, tehty Killjoyn muistolle.
Positiivisena yllätyksenä todetaan, ettei levyllä ole lähdetty tekemään kopiota Necrophagiasta vaan perustukset on valettu black metallin mustasta ytimestä. Kovin klassista otetta ei ole käytetty vaan pääosin keskitempoisena eteenpäin vyöryvä ”Caverns Of Thantifaxath” kuulostaa raikkaan modernilta. Levyä on ryyditetty vaikutteilla niin kuolosta kuin thrashista, mutta onneksi vain sen verran, että saadaan tarpeeksi vaihtelua kadottamatta missään vaiheessa sitä kuuluisaa punaista lankaa.
Babylonialainen sekä sumerilainen mytologia inspiraation lähteenä ei välttämättä ole se kaikkein omaperäisin, mutta tässä tapauksessa sopivat musiikkiin kuin nyrkki silmään. Ja kun allekirjoittaneen kiinnostuksen kohteet liikkuvat samoilla alueilla niin ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä.
Karvan verran alle neljäkymmentä minuuttia kellottava levy on pidetty sopivan mittaisena ja kun kappaleet ovat pääosin hyvin sävellettyjä ollaan jo lähestulkoon hyvän äärellä. Ainoastaan todellisten tapporiffien puute estää Black Crownia nousemasta parhaaseen A-luokkaan. Jo tällaisenaan voi bändin debyyttiä helposti suositella kaikille raskaamman musiikin ystäville.
7½/10
Marko Klingberg
1. Lahamu: The Awakening
2. The Rise Of Ashtaroth
3. Scarlet Goddess
4. The Dweller
5. Swallow The Sun
6. Children Of Tiamat
7. Qliphotic Meditations
8. Whore Of The Qliphoth
9. The Nine Hells
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}