[three_fourth]
Puolalaisella Behemothilla on pitkä ura takana. Kymmenes levy The Satanist on työnäyte laajasta kokemuksesta sekä yhtyeen yhteisestä kamppailusta viikatemiestä kohtaan. Laulaja / kitaristi Nergal sairastui v.2010 leukemiaan. Nergalin vahva usko omaan elämään oli miehen omien sanojen mukaan vaikuttava tekijä parantumisessa ja hän tekeekin paluun Behemothin keulakuvaksi vihaisempana ja voimakkaampana kuin koskaan. Mielestäni koko yhtye on vahvempi tällä levyillä kuin koko 2000-luvun aikana ja uusin levy on hieno valonlähde ehkä muuten vähän harmaaseen death metal – ympäristöön.
Edelliisillä levyillä Behemoth on kaatunut täydellisyyden tavoittelussaan ehkä liian massiivisiin kokonaisuuksiin ja paikoitelleen liian paikallaanpyörivään menoon, vaikka ihan kelpo levyjä bändi onkin puskenut ulos. Nyt Behemoth on löytänyt sisäisen rauhan ja The Satanistin jälki on varsin vaikuttavaa. Levy ei ole kuulijalle liian raskasta kuunneltavaa vaan yhdeksässä kappaleessa on tarpeeksi vaihteluja, joka pitää kuuntelijan koko 44 minuuttia otteessaan. Levyltä löytyy hitaampia Behemothille tyypillisiä raskaita laahauksia sekä myös nopeampaa mättämistä, joka tehdään tällä levyllä paremmin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi biisissä Furor Divinus tarjoillaan nopeaa pieksentää ja Nergalin ulosanti on täynnä vihaa. Loistavat riffit sekä siivittävät biisin levyn parhaimmistoon. Vähän samoilla linjoilla mennään myös kappaleessa Ora Pro Nobis Lucifer, jossa on erittäin tarttuvat kimurantit riffikuviot jotka täydennetään hienoilla kitaraliideillä. Näissä nopeimmissa kappaleissa Behemoth on mielestäni parhaimmillaan ja pysytään turvallisesti kauempana liian järkälemäisistä kappaleista, joiden sisäistäminen ei kaikille kuuntelijoille aukea.
Biisit Blow Your Trumpets Gabriel sekä The Satanist edustavat keskitempoista sekä paikoitelleen hitaampaa menoa onnistuen kumminkin pitämään kuulijan otteessaan. Etenkin The Satanistin lähes hypnoottinen tunnelma onnistuu tarjoamaan kuulijalle todellista vihan sanomaa lopun hienoilla kitarasooloilla lisättynä. Ben Sahar on ehkä Behemothille turvallinen kappale, mutta erittäin hienolla tavalla se tehdäänkin. Raskaat kitaravallit jyräävät kuuntelijan allensa ja Nergalin vihainen ulosanti siivittää kappaleen ehdottomasti levyn mieleenpainuvimpiin kokemuksiin. Pakollinen Ov-liitteinen kappale In Absence ov Light on levyn heikointa antia, vaikka kuulija pääseekin lepuuttamaan kuuloelimiään hetkeksi puolalaisen puheen siivittämänä. Onneksi kappale lähtee uusille urille, mutta tässä kappaleessa on sitä sekamelskaa mihin Behemoth on joskus kompastunut. O Father O Satan O Sun päättää levyn hienolla tai voisiko sanoa että satanistisen kauniilla tavalla.
Behemoth on käyttänyt aikaa levyn hiomiseen ja sen kyllä huomaa soittimien yhteisestä harmoniasta. Jopa bassoraidat ovat hyvin pinnassa ja paikoitellen kuulee basisti Orion poikkeavia bassokuvioita. Yleisesti liikutaan kumminkin turvallisilla vesillä eikä tilaa annetaan liikaa yksittäisten soittimien kokeilunhaluisille seikkailuille. Joskus kuulee mainittavan sanan ylituotettu ja tästäkin voisi varmasti joku sanaa käyttää, mutta levyn kappalemateriaalin ollessa näin vahvaa ei jaaritteluun eikä vikojen etsimiseen ole tarvetta.
8½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Blow Your Trumpets Gabriel
02. Furor Divinus
03. Messe Noire
04. Ora Pro Nobis Lucifer
05. Amen
06. The Satanist
07. Ben Sahar
08. In the Absence ov Light
09. O Father O Satan O Sun![/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
