”It’s all for metal and metal for all” oli pelin henki, kun saksalaisitalialainen vuonna 2022 perustettu All For Metal aloitti show’nsa noin viisi minuuttia etuajassa.
Hieman Manowarin hengessä esiintynyt perinteisen power/heavy metallin yhtye sai hymyn huulille, sillä yhtye esitti käytännössä kaikki mahdolliset hevikliseet hauskalla tavalla. Vaikka All For Metal on ollut toiminnassa vasta kolme vuotta, on bändi julkaissut jo kaksi täyspitkää albumia.
Intronauha sisälsi uhkaavasti ukkosta sekä sadetta ja pian ensimmäinen kappale oli jo käynnissä. Yleisö lähti yllättävän hyvin tähän esitykseen mukaan. Lavan otti heti haltuun bändin laulajakaksikko, saksalainen voimamies Tim ”Tetzel” Schmidt sekä selvästi pienikokoisempi italialainen Antonio Calanna.
Mukana oli myös naisenergiaa, eli kitaristien tonteilla soittivat saksalainen Jasmin Pabst ja italialainen Ursula Zanichelli. Kokoonpanon täydensivät erikoisten maskien takana esiintyneet rumpali Leif Jensen sekä basisti Florian Toma.
All For Metal oli todella panostanut live-esiintymiseensä, sillä sen verran näyttäviä olivat sekä jäsenten asusteet että vuorovaikutus yleisön kanssa. Jättiläisen kokoinen Tetzel taisteluvöineen nosti vuorollaan niin kitaristin korkealle ilmaan sooloa soittamaan kuin myös pienikokoisen laulaja Calannan vaivattoman näköisesti. Calanna nousi showmiehenä paineaidalle Tavara-aseman leveän tukipylvään luo ja hyppi bassokaiuttimien päällä virtaa täynnä. Bändin jäsenten käsissä nähtiin myös Thorin vasara.
Basisti Toma otti myöhemmin tilan haltuun soittamalla bassosoolon yhteydessä suomalaisten iloksi erittäin tunnistettavasti Finlandia-hymniä sekä pätkän Metallican ”For Whom The Bell Tollsia”. Toma lähti myöhemmin esiintymään ympäri Tavara-aseman salia ja kävi soittimensa kanssa jopa yläkerran parvella asti.
Musiikillisesti All For Metal tarjosi suoraviivaisia biisejä hyvillä ja tarttuvilla kertseillä. Mukana oli jonkin verran myös örinälaulua ja musiikillisesti yhtyeessä oli paljon samaa kuin Brothers Of Metalissa ja Hammerfallissa. Yhtye ei esiintynyt täysin livenä, vaan taustanauhoilta kuului jonkin verran perinnesoittimia. Tuoreimman albumin ”Gods Of Metal” -nimibiisi jäi parhaiten mieleen.
Lukuisine yleisönhuudatuksineen myös markkinointipuoli oli kunnossa ja bändi vitsaili yleisön kanssa useaan otteeseen siitä, kuinka kaikki menevät keikan jälkeen merchandise-pisteelle ostamaan All For Metalin myynnissä olevat tuotteet. Calanna veti yhtyeen paidan päälle näyttäen designin yleisölle, jonka jälkeen hän heitti paidan yleisöön onnekkaan fanin haltuun. All For Metal saapui merchandise-pisteelle myöhemmin koko kokoonpanollaan ja juuri tällainen promootio on nykyään miltei elinehto pikkubändeille.
Neljän ystävän pitkäaikaisena ideana syntyneessä vuonna 2022 perustetussa Crownshiftissä ovat mukana Nightwish– sekä Wintersun-basisti Jukka Koskinen, mm. Finntrollissa ja aiemmin Northerissa kannuksensa ansainnut rumpali Heikki Saari, esimerkiksi MyGrainin keulilta tuttu vokalisti Tommy Tuovinen ja mm. ”Bodomeissa” vaikuttanut kitarasoolojen mestari Daniel Freyberg. Tällä keikalla toista kitaraa soitti Tomy Laisto. Ystävysten bändillä on uniikki ja monipuolinen soundi.
Saumattomasti erilaisia metallimusiikin tyylejä yhdistelevällä superkokoonpanolla on kyky tuottaa mieleenpainuvia melodioita yhdistettynä raskaisiin riffeihin sekä mielenkiintoiseen modernin, proge- sekä melodisen death metallin sekoitukseen.
”Crownshift”-nimikkoalbumin (2024) ensimmäinen single ja samalla soitetuin kappale ”If You Dare” sai suuren suosion niin fanien kuin median keskuudessa ja toimi mainiosti show’n räväkkänä avaajana. Lyriikkavideona julkaistu ”Rule The Show” jatkoi pian mukavaa linjaa musiikkivideona julkaistun ”A World Beyond Reachin” ohella. Sinkkukavalkadin täydensi ”My Prison” intronauhan kera.
Erityisen maistuvaa linjaa tarjosi tunnelmallinen ja hieno instrumentaali-ilottelu ”Mirage”. Lisäksi kuultiin ”The Devil’s Drug” ja ”Stellar Halo”. Tuovisen räväkkä laulu yhdistettynä Freybergin ja Koskisen komeisiin taustalauluihin oli mukavaa kuultavaa, koko yhtyeen soittaessa samalla todella tiukasti.
Ryhmän primus motor Freyberg totuttiin näkemään vuodesta 2016 Alexi Laihon aisaparina Children Of Bodomissa bändin lopettamiseen asti, jonka jälkeen ura jatkui Laihon muodostamassa Bodom After Midnight -kokoonpanossa. Uuden yhtyeen taival jäi valitettavasti vain kolmen live-esiintymisen mittaiseksi.
Keikan maistunein numero oli postuumisti Laihon menehtymisen jälkeen julkaistu ”Paint The Sky With Blood” Bodom After Midnightin ainoaksi jääneeltä samannimiseltä EP:ltä. Kappale esitettiin tunteikkaalla tavalla, mutta pittiä ei siitä huolimatta saatu pyörimään.
Crownshift oli tässä kolmen bändin kattauksessa genreltää poikkeava verrattuna All For Metaliin ja pääesiintyjä Dirkschneideriin, eikä vastaanotto ollut rehellisesti sanottuna paras mahdollinen. Crownshiftille on silti helppo povata hienoa tulevaisuutta nykyisessä modernin metallin skenessä ja tehokas markkinointi Nuclear Blast -levy-yhtiön kautta auttaa varmasti asiaa.
1980-luvun aikana julkaistiin useita klassikoiksi muodostuneita heavy metal -levyjä ja yksi näistä legendaarisen statuksen omaavista albumeista on Acceptin ”Balls To The Wall” (1983). Pitkäsoitto on eittämättä yksi lajinsa kovimmista kulmakivistä.
Levyn täytettyä (yli) 40 vuotta, päätti alkuperäisvokalisti Udo Dirkschneider kunnioittaa juhlaa äänittämällä albumista uuden version lukuisten vierailijoiden kanssa, sekä tuomalla LP:n kokonaisuudessaan Dirkschneider-yhtyeen keikkasettiin. Tietysti Accept-leirissä todennäköisesti ajatellaan tästä tempusta olevan kunnioitus kaukana ja asia on saatettu ottaa vastaan silkkana kettuiluna.
“Balls To The Wall” is a milestone in my career of course. That’s why it was even more important to me to make the original songs shine in a new light without losing their initial essence. All guests have put their individual stamps on these classic tracks, and collaborating with such outstanding vocalists has moved them into a fresh and exciting dimension. The result is a powerful homage to all fans but also an invitation to the next generation to experience the songs not minorly passionate than I was when I recorded them back in the day. It’s a never-ending personal journey for me – “Balls To The Wall” will always be a part of me,” kertoo Udo Dirkschneider.
Dirkschneiderilla on live-esiintymisiin kaksi eri konseptia, eli U.D.O.-nimen alla esitetään omaa soolotuotantoa ja Dirkschneider-nimellä vuoronsa saavat Acceptin kappaleet.
U.D.O. nähtiin Tavara-asemalla vuosi sitten ja nyt oli Dirkschneiderin vuoro. Liekö näiden kahden keikan läheisyys syynä, kun nyt kuultu “Balls To The Wall” -keikka houkutteli paikalle vain noin puoli salillista kuulijoita.
Tämä ei tunnelmaa latistanut, vaan nostalgisen juhlan tuntu väreili ilmassa jo ennen yhtyeen astumista lavalle. ”Balls To The Wallin” kimppuun ei hyökätty heti, vaan metallijuhla avattiin Acceptin muiden kasarialbumien hittikavalkadilla.
“Fast As A Shark”, “Living For Tonite” ja “Midnight Mover” tarjosivat raudanlujan aloituskolmikon. Jatkoa seurasi huikealla intensiteetillä: “Breaker”, “Flash Rockin’ Man” ja ikoninen “Metal Heart”, joka jaksaa kerrasta toiseen säväyttää ja laulattaa yleisöä hienolla melodiallaan.
Udon nykyisenä luottobasistina häärää vanha Accept-liittolainen Peter Baltes. Baltes pääsi laulamaan yksin seuraavan esityksen, eli ”Breaker”-albumilta mukaan poimitun tunteikkaan vedon “Breaking Up Again”. Lavalla nähtiin siis kaksi ”Balls To The Wall” -albumilla soittanutta jäsentä, kun vertailun vuoksi Acceptissa alkuperäismiehistöstä on mukana enää kitaristi Wolf Hoffmann.
Mainion alkukimaran jälkeen lavalla olleen screenin kuvitus vaihtui albumiteeman mukaiseksi ja PA:sta pauhasi seuraava spiikki:
“There are classic metal albums, and there are legendary metal albums. But tonight, you will witness an album which shaked an entire generation, played in its entirety. Ladies and gentlemen – Dirkschneider presents, the 40th anniversary of BALLS TO THE WALL!”
Tämän tunteella lausutun intron jälkeen nimibiisin ikoninen riffi täytti Tavara-aseman ja yleisössä nyrkit nousivat ilmaan. “London Leatherboys” jatkoi vakuuttavasti ja “Fight It Back” lisäsi kierroksia entisestään.
Dirkschneider/Baltes-kaksikko on löytänyt toisensa hämmästyttävällä tavalla vuosien jälkeen ja kemiat olivat kohdallaan. Kuka olisi uskonut? Esityksestä välittyi esiintymisen ilo ja samalla kunnioitus klassikkoalbumia kohtaan. Ettei kenellekään jäänyt epäselväksi missä mennään, albumin nimi löytyi myös kirjoitettuna yhteen Baltesin bassoista. Basson etupuolella luki teksti ”Balls” ja takana ”to the wall”.
“Head Over Heels” on yksi Acceptin vahvimmista sävellyksistä ja sen perään hienosti soinut Udon henkilökohtainen suosikki “Losing More Than You’ve Ever Had” jatkoi vahvaa kokonaisuutta. Kitaristit Andrey Smirnov ja Fabian ”Dee” Dammers, sekä Udon poika, rumpali Sven Dirkschneider olivat elementissään näissä Accept-klassikoissa. Erityisesti Svenin rumpukapuloilla taiturointi ja voimakkaat taustalaulut olivat viihdyttävää seurattavaa.
“Love Child”, “Turn Me On” ja “Losers And Winners” vahvistivat, ettei tähän albumikokonaisuuteen mahtunut mukaan heikkoa hetkeä. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja albumi saatettiin päätökseen ensin vahvalla ”Guardian Of The Nightilla” ja lopuksi maaliskuun pakkasilmaan loistavasti sopineella herkällä “Winter Dreams” -balladilla.
Ilta ei ollut vielä ohi. Sven Dirkschneider pääsi esittelemään yleisölle encoren alkuun suomen kielen taitojaan, huutaen mikrofoniinsa täysillä ”vittu saatana perkele”. Encoreissa palattiin vielä “best of” tunnelmiin, kun “Princess Of The Dawn”, “Up To The Limit” ja “Burning” paiskattiin ilmoille huikealla intensiteetillä. Jos jotain negatiivista tästä show’sta pitäisi keksiä, pitkitetty ”Princess Of The Dawn” olisi toiminut paremmin hiukan lyhyempänä ja tiiviimpänä versiointina.
Tunti ja 50 minuuttia kului kuin siivillä ja Dirkschneider osoitti, kuten myös vuoden takaisella U.D.O.-setillä, ettei ikä paina ja homma toimii mallikkaasti. Lähes 73-vuotias Dirkschneider ja lähes 67-vuotias Baltes totesivat nauraen yhdessä tuumin, että ikä on vain pieniä numeroita. Loppuun on helppo todeta, kasarihevin ystäville tarjottiin herkkua koko rahalla!
Raportti: Hannu ja Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
