Porilainen Atlases on suhteellisen tuore yhtye, sillä ex-Oceanwake-kitaristi Ville-Veikko Laaksonen kasasi pumpun vasta tänä vuonna. Pitkään ei ole peukaloita pyöritelty, sillä moderniksi post metaliksi musiikkinsa luokitteleva kokoonpano on ehtinyt lyödä jo EP:n verran biisejä narulle.
EP koostuu viidestä raskaasta sävellyksestä ja heti kärkeen täytyy sanoa, että bändi on onnistunut rakentamaan varsin toimivan julkaisun loppusyksyn ratoksi. Soitto on murskaavan kuuloista ja biisien tunnelma on hyvin tumma, mutta silti jostain työntyy pieni valonkajastus. Tunnelmaa vahvistaa erityisesti laulaja Jani Lamminpään vakuuttava örinä instrumenttien raskaan soinnin ohella.
”Penumbran” kappaleet ovat keskenään todella tasaisia ja bändi onnistuu kuulostamaan itseltään vaikka vaikutteitakin on otettu. Biiseistä voi poimia mm. Neurosiksen, jonka yhtye onkin vaikuttajakseen nimennyt, ja välillä vaelletaan taas samoissa varjoissa, kuin jo kuopattu yhdysvaltalainen Agalloch.
EP:n kappaleista parhaiten esiin nousevat videobiisiksikin valikoitunut ”Shards of Broken Light”, levyn keskelle sijoitettu tunnelmallinen instrumentaali, ”Hamartia” sekä puhdasta- ja örinälaulua sisältävä päätöskappale ”Medusa”. Mikään kappale ei varsinaisesti jää muista jälkeen, mutta myöskään todellista tajunnanräjäyttäjää ei mukana ole. Kyseessä on kuitenkin ehdottoman tervetullut ja vahva julkaisu, joka antaa viitteitä siitä että Atlases on nimi, joka kannattaa painaa mieleen.
3+/5
Miika Manninen
1. An Era We’ll Bury
2. A Passage Through Nebula
3. Hamartia
4. Shards Of Broken Light
5. Medusa
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 - arvio. Miika Manninen, Metalliluola.){kind=link}