Apocryphal Voice – Pain & Pleasure (2014)

[three_fourth]Apocryphal Voice on perustettu vuonna 1999 ja nyt arviossa oleva täyspitkä on yhtyeen uran toinen, joten kovinkaan kiireellisesti bändi ei ole musiikkiaan julkaissut. Uusi levy on siis kypsynyt pidemmän aikaan ja yhtyeen mukaan julkaisu olisi täynnä elinvoimaa ja maanläheisyyttä. Kun päätyylilajiksi ilmoitetaan avantgarde black metal, niin mistään helposta kiekosta ei yleensä ole kysymys… Ei tälläkään kertaa.

Heti alkuun voi huomata yhtyeen ulosannin seikkailevan hyvinkin laajalla kentällä. Puhtaat laulut ja rock-vivahteet saavat seurakseen death ja black metallin. Tosin mustan metallin messuaminen jää harmittavasti taka-alalle pääpainon ollessa sekavanlaisessa tunnelmoinnissa. Biisirakenteet ovat monimutkaisia, mutta sävellysten ollessa keskinkertaisia tai jopa huonoja, niin tarttumapintaan ei juurikaan löydy. Vielä kun biisit ovat pitkiä niin kuuntelukokemuksetkin ovat varsin tuskallisia.

Levyn parasta antia tarjoillaan kappaleissa ”Tongue of Kali” sekä ”Rebel Angels”, joissa on sitä suorempaa runttausta mitä olisin levyltä enemmän kaivannut. Pari kertaa musiikillisesti tulee mieleen Morbid Angelin syvimmät seikkailut, mutta mitään suoria viittauksia ei voi sinnekään suuntaan tehdä. Levyllä kuultavat puhtaat laulut tuovat entistä enemmän kitkerää maustetta muutenkin tuhtiin soppaan. Vaikka Jokisalon laulutaidoissa ei suoranaisesti vikaa olekaan, niin epätoivoa janoavat lauluosuudet kuulostavat suorastaan pahalta. Kun vielä soundillisesti ollaan pahasti ajauduttu umpimetsään, niin yhtyeen toinen tuleminen jää vaisuksi tapaukseksi. Soundeihin olisin kaivannut lisää voimaa ja elävyyttä mikä olisi nostanut etenkin kitaratyöskentelyä paremmin esiin.

Levyllä on mittaa 55 minuuttia ja helposti aika ei levyn parissa kulje. Välillä tulee mieleen, että onko käsissäni taidetta, jota en vain yksinkertaisesti ymmärrä. Lähestyin albumia mistä suunnasta tahansa, niin lopputulos on kumminkin aina sama. Jatkossa toivoisi yhtyeen keskittyvän black metallin puolelle, koska soittotaitoja yhtyeellä varmasti löytyisi teokseen, joka puhuttelisi nykyistä enemmän. Tunnelmallista haahuilua etsivä pimeä sielu voi saada levystä irti jotain, mitä allekirjoittanut ei saanut.

5 ½ / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
apo
01. Underneath the Mask
02. A Failed Species
03. As Fire Itself Dances
04. Tongue of Kali
05. Muddy Trail
06. Inner Turmoil
07. Rebel Angels
08. Waves of Transparency
09. Megalomanic Euphoria[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here