MAINOS:


Hevi on pahasta.

Metallimaailma on muutaman kymmenen vuoden kasvutarinansa aikana identifioitunut enemmän ilkikuriseksi pahantekijäksi kuin altruistiseksi hyväntekijäksi. Heavy Metalista – sen tekijöistä ja kuluttajista – on saatu tarpeen tullen sopiva syntipukki tai sylkykuppi yhteiskunnan moninaisiin ongelmiin ja saatu sopiva pakotie todellisilta ongelmilta.

Harvoin kuulee keskusteltavan mitä hyvää hevillä on saatu aikaan, vaikka onhan näitä:

Vuonna 1985 A&M Records Studiolla Los Angelesissa Hollywoodissa äänitettiin Ronnie James Dion ideoiman Hear ´n Aid -projektin “Stars” -kappale, jonka myynti meni Etiopian nälänhädän uhrien auttamiseksi. Kymmenet eturivin metallimuusikot osallistuivat urakkaan ja kasaan saatiinkin vuodessa yli miljoona dollaria. Projektille on povattu jatkoa vuonna 2018.

Vaikka legenda onkin tänään poissa, niin Ronnien vaimo Wendy Dio pyörittää yhä vuonna 2009 perustamaansa Stand Up and Shout Cancer Fundia keräten rahaa syöpätutkimuksiin, koulutukseen ja hoitojen kehittämiseen.

Yksi tämän hetken tunnetuimmista metallipuolen hyväntekeväisyystempauksista on Heavy Metal Truants -polkupyöräilijäryhmä, jonka ovat perustaneet Metal Hammerin entinen päätoimittaja Alexander Milas ja Iron Maidenin manageri Rod Smallwood. Vuosittaiset pyöräretket ovat tuottaneet esimerkiksi lasten syöpäsäätiöille jo monen sadan tuhannen euron lahjoituksen. Myös Twisted Sisterin keulahahmo Dee Snider on järjestänyt Dee Snider’s Ride -moottoripyörätapahtumia, metalliyhtye Incubus perusti jo vuonna 1993 Make Yourself Foundationin kun taas Sweet Relief -järjestö toimii tribuuttina Death-legenda Chuck Schuldinerille keräten rahaa vähävaraisille muusikoille kattaen muun muassa heidän lääkärikulujaan.

Aina hyvän ei anneta kiertää ja vastustus metallin ideologiaa vastaan seisoo sitkeänä muurina vaikka perimmäinen tarkoitus olisi kuinka hyvä. Chicagolainen metallihenkinen ravintola Kuma’s Corner pahoitti paikallisen katolisen kirkon mielen myymällä muun muassa saatanallisia Ghost-nimisiä hampurilaisia. Rauhan eleenä ravintola olisi antanut 1500 dollaria kirkon hyväntekeväisyysohjelmaan, mutta lahjoitusta ei otettu vastaan. Kirkko selitti rahoituksen olevan epäpyhää valuuttaa ja ollen vastoin kristillistä maailmankatsomusta.

Suomessakin metallimuusikot ovat aktivoituneet hyväntekeväisyydessä vaikkakin toiminta on vielä toistaiseksi hyvin pientä.

–  Itse en ainakaan ole tällaiseen vielä törmännyt. Von Hertzen Brothers kierrätti männä vuosina vaatteitaan uuteen käyttöön, kertoo Marko Kinnunen Liperistä, joka on perustanut vaimonsa Suvin kanssa Valhalla Tribe -nimisen yrityksen.

Valhalla Tribe myy käsintehtyjä kaula- ja  rannekoruja sekä muita räätälöityjä tuotteita. Ihan perinteisiä koruja Valhallan tuotteet eivät kuitenkaan ole, vaan materiaalina on käytetty rokkareilta lahjoitettuja tavaroita kuten kitaran kieliä ja rumpupeltejä.  

Valhalla Triben visio ja missio julistaa kierrättämisen teemaa. Nyt ei puhuta kuitenkaan riffien kierrättämisestä.

–  Kannamme osamme kierrättämisestä, eli kielet, pellit ja rumpukapulat saavat meillä uuden elämän uudessa arvokkaassa muodossa. Joillekin käyttökoruna ja joillekin koristeena kirjahyllyssä.

Metallica -faniksi tunnustautuvan pariskunnan idea sai alkunsa Markon pieleen menneestä ostoksesta rapakon takaa.

–  Tilasin Metallican James Hetfieldin kitaran kielistä tehdyn rannekorun. Koru sinällään on hieno ja mukana tuli aitoustodistukset, mutta huomasin myöhemmin, että vastaavanlaisia koruja sai tilattua myös Wallmartista muutamalla dollarilla. Tästä johtuen ajattelin, että pienellä suunnittelulla näistä koruista saisi tehtyä melko uniikkeja.

–  Nykyisellään Valhallan kaula- ja rannekoruissa lukee tiedot kenen, minkä bändin ja millä kiertueella kieliä tai peltejä on käytetty. Kaikki korut on numeroitu ja jokaiselta kiertueelta tulee omat sarjansa. Tällä hetkellä koruja tulee ankarasti rajoitettuja painoksia 10 kpl numeroituna.

Kuva: Ilkka Koski
Kuva: Ilkka Koski

Valhalla Triben tuotteissa huokuu fanittaminen ja yhteisöllisyys.

–  Tuotteet on suunnattu itseni kaltaisille faneille. Faneille, jotka haluavat näyttää myös kuuluvansa maailmanlaajuiseen yhteisöön muiden fanien kanssa. Fanien kesken varsinkin fanituotteiden vertailu on hauskaa.

Yrityksen kanssa yhteistyötä tekevät tällä hetkellä Kotiteollisuus, Happoradio ja S-Tool, joiden kanssa Marko ja Suvi kiertävät keikkapaikkoja pop up -myymälänsä kanssa. Pariskunta on kuitenkin täysin avoin kaikenlaiselle yhteistyölle eri bändien kanssa.

–  Periaatteessa meillä ei artisteille ole rajoituksia. Kuuntelen paljon metallimusiikkia ja ymmärrän ehkä jotain siihen liittyvästä fanituksesta ja yhteisöllisyydestä. Sitä samaa todennäköisesti on myös muissa musiikkilajeissa. Artistilla pitäisi olla soitin, ketjuja tai jotain näkyvää josta saa kierrätettyä koruja.

Kuva: Mika Vuoto
Kuva: Mika Vuoto

Kotiteollisuuden basisti Janne Hongisto on ollut tyytyväinen yhteistyöhön.

– Valhalla Triben tyypit olivat tuttuja minulle jo vuosien takaa muista yhteyksistä. He kyselivät meitä mukaan ja mikäs siinä. Asia ei ole meiltä mitenkään pois. Hyväntekeväisyys ei ole huono juttu ollenkaan ja vaikka Kotiteollisuus ei ole aiemmin juurikaan hyväntekeväisyyttä tehnyt eikä varmaan pahojen tapojemme mukaan tule juuri tekemään on se kuitenkin ihan kannatettavaa sinällään.

Potentiaalisiksi kumppaneita Kinnusen perheeltä löytyy useampiakin.

–  Omat unelma-artistit olisi Metallica, Dimmu Borgir ja Iron Maiden ulkomailta ja kotimaasta Amorphis, Roope Latvala sekä Viikate. Vaimon mielestä myös Sabaton pitää ehdottomasti saada mukaan ja perheen teinien mielestä Ghost, Apulanta, Klamydia ja Twentyone Pilots.

Happoradio on Valhalla Triben yhteistyökumppani

Kierrätyksen ja metallin yhdistämisessä ei olla ensi kertaa asialla. Paragualainen Recycled Orchestra on vienyt kierrätyksen omalta osaltaan astetta hevimpään suuntaan. Jätteistä valmistetuilla soittimillaan yhtye on päässyt esiintymään muun muassa Metallican ja Megadethin kanssa. Kinnusten perheunelma on siis mahdollinen.

Myös Valhalla Triben idea ja ajatus hyväntekeväisyydestä on otettu ilolla vastaan.

– Olemme tehneet nyt paljon pop up -storen tyyppistä myyntiä bändien keikoilla ja myyneet tuotteita suoraan faneille. Korujen myynnistä menevä hyväntekeväisyysosuus varsinkin on herättänyt mielenkiintoa meitä kohtaan.

Liiketoiminta ja hyväntekeväisyys saattaa herättää myös vastareaktioita.
– On minua ohjeistettu myös, ettei hyväntekeväisyyttä ja bisnestä pitäisi sotkea. En ole kuunnellut ehdotusta.

Marko sen sijaan korostaa systeemin helppoutta artisteille ja tuotteen merkitystä faneille:
– Artisteille tämä on helppoa. Otat talteen kielet ja pellit ja lähetät ne matkahuollon tai postin mukana meille. Fanit saa todella uniikkeja ja rajoitetuissa erissä valmistettuja koruja. Samalla kierrätetään sellaiset tuotteet, jotka monesti heitetään vain roskiin. Annetaan siis uusi tarkoitus käytetylle tavaralle.

Kuva: Ilkka Koski
Kuva: Ilkka Koski

Myös Janne komppaa asian helppoutta:

– Valhalla Triben Marko on tuttu jo vuosien takaa ja homma on sinällään helppoa. Me otamme vanhat kielet ja pellin palaset talteen ja niistä Valhalla Tribe teettää koruja ja asiakas maksaa, josta sitten hyväntekeväisyyteen menee se bändin osuus tuotoista.

Valhalla Tribe hakee korujen suunnittelijoita etenkin Itä-Suomesta, jotta face-to-face-tapaamiset ja ideointihetket  saadaan järjestettyä mahdollisimman vaivattomasti. Suunnitteluprosessissa hyödynnetään sekä perinteistä että modernia 3D-tekniikkaa.

–  Oma idea pitää saada sepälle ruutupaperilla piirrettynä. Tästä alkaa sitten suunnitteluprosessi siitä, miten mikäkin on toteutettavissa. Tuotteet mallinnetaan 3D -suunnittelulla. Siitä tulee kuva meille hyväksyttäväksi ja siitä koru lähtee sitten valuun. Toistaiseksi kaula- ja rannekorut valmistetaan valamalla pronssista. Koruun jätetään paikka kielelle tai pellille. Pronssivalut viimeistellään ja kieli/pelti asennetaan paikalleen.

Kuva: Ilkka Koski
Kuva: Ilkka Koski

–  Bändit eivät toistaiseksi ole halunneet osallistua korujen muotoiluun, eli meillä on ollut vapaat kädet käyttää omaa logoa ja omia ideoita.

–  Teemme toki myös spesiaaleja koruja pyynnöstä. Jos joku haluaa vaikka Hynysen kitarankieltä vihkisormukseensa, niin se on mahdollista. Osa tuotosta menee joka tapauksessa hyväntekeväisyyteen vaikka kysymyksessä olisi kustomoitu tilaus.

On eri asia löytyykö Suomesta tarpeeksi potentiaalisia ostajia ja yhteistyökumppaneita projektille. Segmentin ollessa toistaiseksi vielä alueellisesti pientä, Marko ja Suvi ovat alkaneet jo tähytä  Suomen rajojen ulkopuolelle.

–  Tavoite on kasvaa ja etsiä väylää kansainvälisille markkinoille. Etsiä jokaisen bändin omat fanit ja tuoda heille tätä mahdollisuutta omistaa pala rock´n roll -historiaa. Neuvotteluja on käynnissä kansainvälisten artistien kanssa.  Pohjoismaat ja Baltia aluksi, EU ja Japani seuraavaksi.

–  Korujen suhteen mallistot kasvavat ja pystymme nyt tekemään jo paljon uusia mallistoja. Uusia korutaiteilijoita tulee mukaan ja heidän mukanaan mallistot muuttuvat.

Brändien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen symbiooseista on viime vuosina kuultu myös paljon kritiikkiä. Kuluttajan on tietävä mihin kohteeseen hyvä menee.

–  Bändi valitsee hyväntekeväisyyskohteen. Esimerkiksi S-Tool tukee yeesi.fi (nuorten mielenterveystyötä). Jos yhtye haluaa meidän etsivät kohteen, niin me kysymme ensin minkälaista hyväntekeväisyyttä he haluaisivat tukea ja etsimme siltä pohjalta vaihtoehtoja.

–  Pidämme siis huolen ettei hyväntekeväisyyskohde ole kossua bussiin!

Toisaalta Janne Hongisto pohtii metalliskenen roolia ja merkittävyyttä hyväntekijän viitassa.

–  Tarvitseeko metalliskenen sinällään olla hyväntekeväisyydessä sen enempää kuin minkään muunkaan skenen? Asia on sinällään tyyppien itse määriteltävissä ovatko jossain mukana vai eivät. Minä en lähde arvottamaan ketään hyväntekeväisyyteen lähtemisen tai siitä jättäytymisen vuoksi. Artistipiireissä taitaa olla niin, että hyväntekeväisyyttä tehdään näkyvyyden ja mainosarvon vuoksi. Anna banaani lapselle ja sairaalalle uusia pehmoleluja, niin maailma pelastuu ja artisti saa näkyvyyttä ja levy myy kolme kappaletta enemmän.

–  Kierrättäminen näkyy meidän toiminnassa myös siten, että tyhjät pullot ollaan pyritty viemään palautusautomaatille ja ostamaan uutta tilalle.

Teksti: Pete Alander

Lähteet ja linkit:

Pete Alander
Profiili | + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ