30 vuotta sitten heinäkuussa 1994 julkaistu ”The Last Temptation” oli Alice Cooperin uran studioalbumi nro 13. Levyä voidaan pitää monella tapaa paluuna Cooperin 1970-luvun tunnelmiin, ei vähiten sen takia, että päähenkilö on poika nimeltä Steven. Mystinen The Showman saa tarinan edetessä Stevenin liittymään mystiseen kiertävään karnevaaliin, jossa ”ei tarvitse koskaan kasvaa isoksi”. Satu julkaistiin myös sarjakuvana, jonka käsikirjoitti Neil Gaiman, jonka työ on varmasti tuttua scifi-faneille mm. The Sandman– sarjakuvan kautta.
Poiketen kahdesta edellisestä Alice Cooper-levystä ”Trash” (1989) ja ”Hey Stoopid” (1991), ”The Last Temptationin” jokaisella biisillä ei soita eri kokoonpano. Alice kokosi joka tapauksessa myös tähän vakuuttavan ryhmän koostuen kitaristi Stef Burnsista (Y&T, Huey Lewis & The News), basisti Greg Smithista (Ted Nugent, Rainbow), koskentinsoittaja Derek Sherenianista (Dream Theater, Billy Idol) sekä The Hootersista tutusta David Uosikkisesta, jonka sukujuuret olivat, kuten sukunimestä voi päätellä, Suomessa.
Albumi käynnistyy ”Welcome To My Nightmaren” tunnelmiin vievällä ”Sideshow”:lla, joka saa kuulijan miettimään millainen kiertävä karnevaali tässä on kyseessä? ”Nothing’s Free” vastaa tähän kysymykseen ilkeällä kertosäkeellä, biisin ollessa mainio rokkiveto.
Viime vuosina paluun Cooperin keikkasettiin tehnyt ”Lost In America” on lyriikoiltaan yksinkertaisen nerokas katsaus Jenkki-mentaliteettiin. ”Bad Place Alone” yllättää slide-kitaroillaan ja kitarariffillään. Biisissä Alice muistuttaa kuulijoitaan pienillä viittauksilla vanhoihin klassikoihin, itse kertosäkeen ollessa taattua 1970-luvun Cooperia. Mainio esitys.
Levyn ensimmäinen Alicen yhdessä Tommy Shawn (Styx, Damn Yankees) sekä Jack Bladesin (Night Ranger, Damn Yankees) kanssa kirjoittama sävellys ”You’re My Temptation” vie seksikkäällä groovellaan Alicen ja päähenkilömme Stevenin lihallisten houkutusten pariin, ollen yksi albumin monista ässäraidoista.
Kaksikko ”Stolen Prayer” ja ”Unholy War” onnistui myös yllättämään, sillä ensimmäinen on Alicen ja Chris Cornellin (1964–2017) yhdessä kirjoittama hieno kappale, joka käynnistyy balladina, kasvaen siitä hyvin 1970-luvun henkiseksi eeppiseksi teokseksi. Biisin kruunaa Cornellin alkuun hillityt taustalaulut kertosäkeessä, jotka pääsevät kunnolla vapaaksi vasta lopussa, jolloin tuttu, hieno tenori pääsee valloilleen.
Cornellin yksin säveltämä ”Unholy War” on taas jotain avain muuta, sillä biisi voisi hyvin olla myös Soundgardenin levyiltä nostettu. ”Lullaby” on jälleen kuin visiitti ajassa taaksepäin ”Welcome To My Nightmaren” tunnelmiin Alicen päästäessä teatraalisen puolensa irti. Kappale ei olisi lainkaan väärässä paikassa esimerkiksi Broadway-musikaalissa.
Albumin toinen Alicen yhdessä Shaw-Blades -kaksikon kanssa työstämä ”It’s Me” on tiukasti 1970-luvun tunnelmissa liikkuva Cooper-balladi. Se on onnistunut sävellys, osoittaen taas kerran kuinka hyvin Alice pystyy tulkitsemaan myös hitaita ja tunnelmallisia sovituksia.
Viimeisenä kappaleena kuullaan ”Cleansed By Fire”, joka nimensä mukaisesti puhdistaa pakan ja päättää tarinan. Biisi on yli kuusi minuuttia kestävä eeppinen teos, joka on yhdistää 1970-luvun ja 1990-luvun alun rankemman Alicen Kyseessä on loistava sävellys, ei vähiten mahtavan kertosäkeensä ansiosta.
”The Last Temptation” on itselleni yksi tärkeimmistä Alice Cooper -levyistä. Osittain sen takia, että sen ilmestymisen aikaan kävin läpi rankkoja aikoja omassa elämässäni. Tunnustan heti, että en pysty arvioimaan kiekkoa puolueettomasti, koska kyseessä on LP, joka auttoi nuorta miestä jaksamaan eteenpäin enemmän kuin uskallan näin jälkikäteen edes ajatella. Mahdollisesti tästä syystä en ole levyä kuunnellut kokonaisuutena koko 2000-luvulla, mutta nyt kuuntelin ja perkule vie, kokonaisuus on yhä mainio.
Musiikki vie parhaimmillaan kuulijan kokonaan toiseen maailmaan ja itselleni ”The Last Temptationin” maailma oli aikoinaan huomattavasti parempi paikka, kuin se missä elin.
Jos jotain negatiivista pitää levystä sanoa, materiaali olisi hyötynyt raskaammasta soundimaailmasta, mutta tämä toimii silti loistavasti. Kaupallisesti ”The Last Temptation” ei kyennyt toistamaan kahden edeltäjänsä menestystä, mutta nousi silti Suomen virallisen listan sijalle seitsemän.
9/10
Ilkka Järvenpää
1.Sideshow
2.Nothing’s Free
3.Lost In America
4.Bad Place Alone
5.You’re My Temptation
6.Stolen Prayer
7.Unholy War
8.Lullaby
9.It’s Me
10.Cleansed By Fire
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}