On kulunut 40 vuotta Alice Cooperin 11. studioalbumista ”From The Inside”. Levyn syntyhistoria on vähintään erikoinen, sillä kyseinen konseptialbumi perustuu Alicen hoitojaksoon New Yorkissa sijaitsevassa mielisairaalassa. Biisien hahmot perustuvat henkilöihin, jotka herra Furnier tapasi hoitojaksonsa aikana.
Levyä varten studioon ahtautui mielenkiintoinen kokoonpano, sillä vakituisen kitaristin ja biisintekokumppanin Dick Wagnerin lisäksi studiobändiin kuuluivat Elton Johnin yhtyeestä kitaristi Davey Johnstone ja basisti Dee Murray, sekä Eltonin säveltäjäkaveri Bernie Taupin, jonka kanssa kasattiin albumin lyriikat. Levyllä esiintyi muitakin ässämuusikoita, kuten Totosta tutut Steve Lukather, Steve Porcaro ja David Hungate sekä Cheap Trick -kitaristi Rick Nielsen.
”From The Inside” käynnistyy albumin nimikappaleella. Alice oli selvästi tietoinen, mitä musiikkimaailmassa tapahtui, sillä diskohenkinen poljento sekä funk-henkinen peukkubassottelu olivat jotain sellaista mitä ei oltu herralta aiemmin kuultu. Mielenkiintoisen avauksen jälkeen toisena kuultava ”Wish I Were Born In Beverly Hills” oli reipas rokkari, jota voisi kuvata Alicen ja Eltonin duetoksi, josta Elton vain jäi pois, sillä Johnstonen riffittely on kuin suoraan napattu Eltonin rokkibiiseistä.
”The Quiet Room” on varsin teatraalinen itsemurhatrippi hiljaiseen huoneeseen ja ”Nurse Rozetta” tuo etäisesti mieleen Toton. Ei yllättävästi biisin tekijöihin lukeutuu Steve Lukather. Albumin A-puolen päättää varsin heikosti aikaa kestänyt balladi ”Millie And Billie”, jossa Alice duetoi tässä vaiheessa vielä Marcy Levynä tunnetun Marcella Detroitin kanssa. Hänet tunnettiin myöhemmin Shakespeare’s Sister -popduon toisena osapuolena.
Levyn B-puoli käynnistyy rokkaavalla ”Seriousilla”, joka roikkuu hudin ja keskinkertaisuuden välimaastossa. Tätä seuraa albumin hittisingle ”How You Gonna See Me Now”, joka nousi USA:n listalla sijalle 12. Biisi edustaa Alicen 1970-luvun lopun Las Vegas -henkistä crooner-osastoa, ollen lajissaan kohtuullisen onnistunut tekele.
Albumin kolme viimeistä kappaletta ”For Veronica’s Sake”, ”Jackknife Johnny” sekä ”Inmates (We’re All Crazy)” olivat minulta vuosien myötä kadonneet muistilokeroistani täysin ja täytyy tunnustaa, että eivät ne muutamalla kuuntelulla suuriksi menetyksiksi osoittautuneet. Tosin päätösbiisi ”Inmates” oli kohtalaisen onnistunut trippi ”Welcome To My Nightmare” -aikakauden Aliceen.
Kokonaisuutena ”From The Inside” on selkeästi oman aikakautensa levy. Varsinaisia ässäbiisejä ei ole mukaan päätynyt, mutta ottaen huomioon artistin kyseisen aikakauden elämäntavat, on levy toimiva ja samalla sekopäinen sillisalaatti. Toisaalta LP on omistettu Cooperin kaatuneelle juopottelukaverille, eli pari kuukautta ennen levyn julkaisua kuolleelle The Who -rumpalille Keith Moonille, joten tietty sekopäisyys sallittakoon.
Albumin julkaisuun liittyy myös kuriositeetti; Marvel julkaisi siitä aikanaan sarjakuvan. RIP Stan Lee.
6+/10
Ilkka Järvenpää
1. From The Inside
2. Wish I Were Born In Beverly Hills
3. The Quiet Room
4. Nurse Rozetta
5. Millie And Billie
6. Serious
7. How You Gonna See Me Now
8. For Veronica’s Sake
9. Jackknife Johnny
10. Inmates (We’re All Crazy)
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}