Rosoisen, mutta huimaa potentiaalia tihkuneen debyyttilevynsä jälkeen Bostonin ikioma Aerosmith otti tärkeän askeleen kohti lopullista läpimurtoa maaliskuussa 1974 ilmestyneellä toisella albumillaan ”Get Your Wings”.
Suuri syy tähän askeleeseen oli, että albumi oli ensimmäinen, jolla bändi sai tuottajakseen Jack Douglasin. Miehen kanssa bändi teki myöhemmin useamman klassikkolevyn. ”Get Your Wings” on silta ”Aerosmithin” raakuuden ja hiostuneemman sekä tiukan hard rockin välillä. Levy onnistuu vielä naittamaan nämä yhteen bluesin kanssa.
”Get Your Wings” käynnistyy Aero-klassikolla ”Same Old Song And Dance” ja heti alusta on selvää, missä mennään. Groove on syntinen, Joe Perryn sekä Brad Whitfordin kitaralickit rouheita ja vokalisti Steven Tylerin laulu aiempaa hallitumpaa. Sovitus ei silti menetä lainkaan sitä vaaran tunnetta, mitä Tylerin lauluun on aina kuulunut. Kappaleen kruunaa komea torvisektio ja tulevan jazz-legendan Michael Breckerin tenorisaksofoni-soolo.
Hienosti svengaava ”Lord Of The Thighs” tihkuu juuri sitä nivustaipeesta kumpuavaa kiihkoa, mitä nimi jo lupaa. ”Spaced” alkaa hämärästi ja kappale jää auttamatta täytebiisin rooliin, vaikka bändi puskee rokkaria lentoon.
A-puolen viimeisenä kuullaan ”Woman Of The World”, joka oli kulkenut perintönä Tylerin aiemman kokoonpanon The Strangersin jäämistöstä. Kappaleessa on tiettyä southern rock -henkeä, eikä se kuulosta hassummalta. Biisin lopusta löytyy soolo-osio, jossa Perry-Whitford -kaksikko saa seuraa Tylerin huuliharpusta.
B-puoli avataan pirteästi alle kolme minuuttisella ”S.O.S. (Too Bad)” -runttauksella. Kappaleesta on havaittavissa tiettyä tulevan LP:n ”Draw The Line” soundia sekä olemusta.
Levylle päätyi tulkinta monipolvista keskustelua ja riitaa tuottajan sekä bändin välille herättäneestä rhythm & blues-standardista ”Train Kept A Rollin’”. Se on yhdistelmä rauhallisemmasta ja yhtyeen myöhemmin keikoilla soittamasta rivakammasta versiosta. Versiot samasta biisistä kulkevat eri tempolla, mutta sovituksessa ne on miksattu putkeen.
Suurin syy Douglasin ja Aerosmithin riitaan kyseisestä kappaleesta taitaa olla se, että kitarasooloista vastasivat kaksi aikakauden huippusessiomiestä Dick Wagner ja Steve Hunter. Wagner muuten soittaa myös ”Same Old Song And Dancella”. Nopea ja räkäinen osuus ”Train Kept A Rollin’” -biisistä on SE oikea Aerosmith-versio.
Todellinen unohtunut hitti ”Seasons Of Wither” onnistuu loistavasti yhdistämään Led Zeppelinin mystisyyden ja Aerosmithin jenkkimeiningin. Eteerisen kappaleen kruunaa Tylerin kiihkoa tihkuva laulusuoritus.
Viimeisenä biisinä kuullaan komea rock ’n’ soul -pala ”Pandora’s Box”, jossa todentuu mainion torvisektion paluu. Oivallisesti svengaava sävellys on täydellinen lopetus tälle levylle.
Bändin odotukset albumia kohtaan olivat sen julkaisun aikoihin massiiviset ja kun se ei onnistunut nousemaan USA:n listoilla sijaa 74 korkeammalle, tämä koettiin aikoinaan kaupalliseksi pettymykseksi. Toisaalta LP on vuosien varrella myynyt pelkästään USA:ssa yli kolme miljoonaa kappaletta, joten pitkässä juoksussa se on kiistatta ollut menestys.
Levyä pidetään yleisesti lähtölaukauksena Aerosmithin 1970-luvun klassikkoputkelle ja ei tästä voi muuta sanoa. Klassikko tämä on ja samalla oiva aikamatka vuoteen 1974.
8½/10
Ilkka Järvenpää
1. Same Old Song And Dance
2. Lord Of The Thighs
3. Spaced
4. Woman Of The World
5. S.O.S. (Too Bad)
6. Train Kept A Rollin’
7. Seasons Of Wither
8. Pandora’s Box
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}