Immortalin entinen nokkamies Abbath jatkaa soolouraansa toisella albumillaan ”Outstrider”. Mitä kauemmas Immortal-ajat jäävät, sitä kauemmas juurilta kuljetaan myös musiikillisesti. ”Outstrider” matkustaa kaikessa raskaudessaan ja jyhkeydessään kohti muita tyylisuuntia. Black metallia kaipaava ei tule sitä tällä albumilla puhtaassa ja perinteisessä mielessä juuri saamaan, vaan tarjolla on tummaksi värjättyä kaikkein raskaimman pään heavy metallia ja jopa thrashia. Vanhoista utareista ei enää heruteta moneen kertaan litkittyä kitkerää salmiakkimaitoa, vaan se on jätetty entisille bändikavereille. Bläkkisvivahteita toki löytyy, mutta ne ovat auttamatta sivuosassa ja enemmän tehosteita.
Abbath puskee lumihankea päin kuin valurauta-auraa vetävä villamammutti. Tanner tömisee ja puita kaatuu. Ilme on tiukka ja tuima, askel päättäväinen. Albumin jylhää sielua tuovat esiin ”Calm In Ire Of Hurricane”, ”Harvest Pyre” ja ”Outstrider”, jotka pinoavat lohkare lohkareelta raskaine riffeineen ja rytmikkäine poljentoineen paksun ja jykevän kivijalan, jonka varaan Abbath rakentaa myös nopeampaa revittelyä. ”Outstriderin” ohella ”Scythewinder” ja ”Hecate” kipaisevat lähimpänä historian aarreaittoja ”The Artifexin” sekä ”Bridge Of Spasmsin” hipoessa hetkittäin slayermaisia thrash-fiboja.
Suoraviivaisuutta rikotaan läpi koko albumin runsailla temponmuutoksilla, kitarashreddauksella ja pistomaisilla sooloiluilla. Yksikään kappale ei oikeastaan jauha yhtä ja samaa kaavaa alusta loppuun. Yksinkertaisuus voi olla joskus valttia, mutta ”Outsiriderin” tyylisessä kamassa se toimisi itseään vastaan. Lähes saturaatiopisteen saavuttava junttaus kaipaa ripauksen biisien sisäistä vaihtelua sekä hengähdystaukoja. Em. elementit on onnistuttu upottamaan mukaan saumattomasti ilman otteen kirpoamista punaisesta langasta. Abbathin syvältä sisuksista kumpuava kurnutus on sekin kehittynyt pinnallisemman rähinän suuntaan, Mm. ”Bridge Of Spasmsilla” ja ”Scythewinderillä” kuullaan tehosteena jopa antiikin alkuhärän kaltaista mylvintää.
Edellisen julkaisun hajanaisuuden ja linjattomuuden vuoksi ”Outstrideriin” syntynyt lähtökohtainen skeptisyys karisee nopeasti. Abbath on uskaltanut tehdä tarvittavat peliliikkeet ja ottanut rohkean pesäeron menneisyyteensä, joskin kaikilta immortalmaisuuksilta ei arvatenkaan vältytä. Tuloksena on tasapainoinen, -laatuinen sekä kompakti paketti, johon ei oikeastaan jää kaipaamaan mitään lisää; ei enempää biisejä, eikä varsinkaan lisää pituutta kappaleisiin. Järkälemäisiä 15 minuuttisia turhanpäiväisillä välisoitoilla väkisin venytettyjä epistoloita ei levyltä löydy ja hyvä niin. Soundimaailma sekä isosti vedettyjen biisien mahtipontisuus ja voimallisuus itsessään luovat vähintään riittävät eväät paljaan rinnan takomiseen kivellä seisten katse tiukasti horisonttiin nauliintuneena. Siihen ei enempää tuulen ulvontaa, hevosen kavioiden kopsetta, tiluliluja ja korpilla ratsastelua tarvita.
8+/10
Tomi Väänänen
1. Calm In Ire (Of Hurricane)
2. Bridge Of Spasms
3. The Artifex
4. Harvest Pyre
5. Land Of Khem
6. Outstrider
7. Scythewinder
8. Hecate
9. Pace Till Death (BATHORY cover)
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}