[three_fourth]Yksi Norjan tunnetuimpia metalliorkestereita on ehdottomasti alkujaan black metallilla aloittanut Immortal. Yhtyeen kehitys vuosien saatosssa yhdessä nokkamies Abbathin kanssa vei musiikkia aina vain kauemmaksi perinteisen black metallin alkulähteiltä. Abbathin ero Immortalista sortui jopa lapsellisiin piirteisiin ja nokkiminen lähti puolin ja toisin vähän käsistä. Kaikella kunnioituksella show-mies Abbath on kuitenkin kova tekijä, jonka omaa nimeään kantavan yhtyeen tekemisiä on seurattu mielenkiinnolla ympäri metallimaailmaa.
Oma suhteeni Abbathin tekemisiin edellisen yhtyeensä Immortalin tai sitten I-projektin kautta on vuosien saatossa laantunut. Immortalin black metal – levyt ovat omassa karuudessaan hienoa kuultavaa ja vielä At The Heart Of Winterin tunnelmointikin toimi erinomaisesti. Immortalin viimeisin levytys All Shall Fall oli mielestäni tylsä ja jotenkin väkisin tehty albumi, josta on yhtyeen klassikkoalbumeiden hohdokkuus kaukana.
Abbathin naamakuvalla varustetun albumin ensikuuntelut eivät oikeastaan herättänyt sen suurempia reaktioita. Soundimaailma on erittäin selkeä ja tunnistettavuus miehen aikaisempiin tekemisiin on selvä. Tämä levy voisi olla hyvin Abbathin aikaista Immortalia, mutta myös miehen I-projektista on viitteitä. Black metal – vivahteita ja lyhyitä kaikuja 90-luvun sirkkelikitarointiinkin löytyy, mutta pääpaino on kumminkin kallellaan tummasävyisessä sankarimetallissa. Vaikka vauhtiakin levyltä löytyy, niin valtaosa biiseistä pohjautuu keskitempoiseen jyristelyyn ja suhteellisen yksinkertaisiin riffikuvioihin. Tässä yhteydessä on kehuttava miehen soittotyyliä joka on hyvin tunnistettavaa. Soitannollisesti palikat ovat kohdallaan ja Abbath rääkyy tutulla korppimaisella äänellään.
Albumi on hyvin tasainen biisimateriaaliltaan eikä selviä hittejä tai heikkouksia oikein tahdo löytää. Useamman kuuntelukerran jälkeen levyltä nostaisin esille energisen kaksikon ”Count the Deadin” sekä ”Fenrir Huntsin”. Etenkin ”Count The Deadin” tasainen vyörytys tuo mieleen ”Sons of Northern Darkness” – aikakauden parhaimpia tunnelmia. Toinen kappale ”Winter Bane” on omassa toistettavuudessaan myös kelvollista kuunneltavaa. Musiikillisesti mitään yllätyksiä ei löydy lukuun ottamassa torvipörähdyksiä kappaleessa ”Ashes Of The Damned”. Tunnelmapalasiakin löytyy, mutta mihinkään At The Heart Of Winterin kaltaisiin jäämyrskyihin ei päästä.
Abbathin debyyttilevyn noin 40 minuutin matka Norjan maisemissa on tuttu ja turvallinen. Jos ajatuksissasi haikailet antarktisiin olosuhteisiin, jossa naama jäässä palellutaan henkihieveriin, niin tämä levy ei sitä tarjoile. Pikimmiten albumia kuunnellessa voisit kuvitella istuvasi konjakkilasi kädessä takkatulen ääressä kevyen pakkaslumen leijaillessa ikkunan takana. Abbath on tehnyt kumminkin levyn, jota voi suositella Immortalin sekä myös perinteisenkin metallin faneille. Klassikoksi tämä ei tule kumminkaan nousemaan, tarkasteli asiaa sitten mistä suunnasta tahansa.
7-/ 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. To War
02. Winter Bane
03. Ashes of the Damned
04. Ocean of Wounds
05. Count the Dead
06. Fenrir Hunts
07. Root of the Mountain
08. Eternal [/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
