”Lay Down Your Soul To The Gods Rock’n’Roll!”
Cronosin ikoninen karjaisu päättää ikimuistoisen kappaleen ”Black Metal” ja esittelee Venomin toisen studiolevyn rujon debyytin ”Welcome To Hellin” jälkeen. Vaikka musiikki itsessään inspiroi enemmän 1980-luvun thrash-yhtyeitä, LP:n ikoninen Cronosin suunnittelema kansikuva, sanoitukset sekä levyn nimi yhdistetään luonnollisesti seuraavan vuosikymmenen black metal -aaltoon. Mielenkiintoista kyllä, bändi itse nimesi musiikkinsa alun perin power metalliksi, joka sitten eriytyi myöhemmin aivan omaksi genrekseen.
Venom oli aikanaan raskaampi, ilkeämpi ja räkäisempi versio Motörheadista. Bändin määrittelivät Cronosin keuhkot repivä laulu, Mantasin loistavat riffit ja soolot sekä rumpali Abaddonin hädin tuskin rytmissä pysyvä, mutta kaaoksen lailla järjestyksessä ylläpitävä rumputyöskentely. Tuotantopuolella ei aina onnistuttu yhtä hyvin ja tämä tulee heti ”Black Metalia” kuunnellessa havaittua selkeästi.
Joidenkin mielestä tämän kaltaisessa musiikissa kuulukin olla surkeat soundit, mutta itse en juuri nauti basson ontosta kuminasta ja rumpujen kohtuuttomasta volyymista suhteessa Mantasin kitaroihin, jotka on haudattu jonnekin manalan syvyyksiin. Nyt käsissä oleva versio on päivitetty Sanctuaryn julkaisu, mutta kun tarkemmin taustanuotteja katselee, missään ei varsinaisesti kerrota levyn olevan uudelleen masteroitu. Alhainen äänentaso tämän toki jo paljastaa. Kahden CD:n deluxe-versio on julkaistu jatkoksi vuonna 2009 ja vaikuttaisi olevan parannus tälle osastolle, joten se on ilmeisesti seuraavaksi hankittava.
Kappaletasoltaan alun vakuuttavan avauksen jälkeen biisit etenevät hyvin samankaltaisia ja yllätyksettömiä linjoja. Ponneton tuotanto ja sävellysten väistämätön keskinkertaisuus kääntävät huomion sanoituksiin, jotka tarjoavatkin taattuun Venom-tyyliin viihdyttäviä hetkiä. Levyn parhaaksi kappaleeksi nousee yllättävän selvästi pahuudelta huokuva ”Countess Bathory,” jonka ovat myöhemmin versioineet mm. Dissection, Macabre ja Unleashed. Tästä kappaleesta voi selvästi aistia Venomin vaikutuksen seuraavan vuosikymmenen äärimetalliin.
”Teacher’s Pet” osoittaa Venomilla olleen huumorikin hallussaan ja biiseistä huokuu tietynlainen rehellisyys ja omaan tekemiseen uskominen, vaikka työkalut eivät vielä kovin kummoiset olleetkaan. Valtaosa alkuvuosien merkittävimmissä Venom-kappaleista ilmestyi singleinä varsinaisten pitkäsoittojen ulkopuolella. Bändin kovimmat levyt on puolestaan julkaistu alkuperäiskokoonpanon uudelleen kasaamisen jälkeen 15 vuotta myöhemmin. Tuolloin vain metallimaailmaa ei Venom enää suuresti kiinnostanut. Cronoksen yksin johtama lippulaiva jatkaa nykyään tiellään muiden jäsenten vetäessä omaa Venom Inc.– kokoonpanoaan.
Rehellisesti puhuen tämä ”Black Metal” ei nouse kokonaisuutena musiikillisesti kovin korkeatasoiseksi julkaisuksi ja Venomin omasta tuotannosta löytyy selvästi parempia tuotoksia. Levyn merkitystä ei kuitenkaan voida ohittaa tulevaisuuden metallin muovaamisessa, joten jos sitä ei ole vielä jostain kumman syystä kuullut, kannattaa virhe korjata heti.
7½/10
Ville Krannila
1.Black Metal
2.To Hell And Back
3.Buried Alive
4.Raise The Dead
5.Teacher’s Pet
6.Leave Me In Hell
7.Sacrifice
8.Heaven’s On Fire
9.Countess Bathory
10.Don’t Burn The Witch
11.At War With Satan (preview)
Bonus tracks:
12.Bursting Out
13.Black Metal
14.Nightmare
15.Too Loud For The Crowd
16.Bloodlust
17.Die Hard
18.Acid Queen
19.Bursting Out
20.Hounds Of Hell
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
. Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}