Suomen tunnetuimpiin Power Metal -akteihin kuuluva Kemistä ponnistava Sonata Arctica on tahkonnut melodista heviään jo vuodesta 1996. Laulaja Tony Kakon luotsaamalla yhtyeellä on curriculum vitaessaan jo yhdeksän vahvaa albumia ja takana menestyksekäs kansainvälinen ura. Sonata Arctica on Stratovariuksen ja Nightwishin ohella maamme tärkeimpiä metallisia vientivaltteja maailmalla. Tästä kertoo useampi kultalevy ja laaja globaali fanikunta.
Nyt yhtye kokeilee siipiään kymmenen konsertin mittaisella akustisella “Acoustic Adventures” -kiertueella, joka kattaa normaalista poiketen vain konserttisaleja tavallisten keikkapaikkojen sijaan. Bändin puheiden perusteella tarkoituksena on tarjota vastaavaa tulevaisuudessakin, jos yleisöllä riittää mielenkiintoa. Tony Kakko kiitteli pariinkin otteeseen yleisöä jo pelkästään siitä, että saapumalla paikalle saadaan pidettyä liveskeneä pystyssä. Sonata Arctica jatkaakin akustista kiertuettaan maaliskuussa ympäri Eurooppaa.
Sonatan suorastaan sielukas esiintyminen oli juuri sopivaa mannaa talviloman viimeiselle illalle tarjoten laadukasta poljentaa yhtyeen varhaiselta ja uudelta tuotannolta. Tonyn ääniala ja esiintyminen sopi erittäin hyvin intiimiin ja astetta riisutumpaan musiikilliseen ympäristöön ja vaikka hyvinkääläinen yleisö alkuun hieman ujostelikin, niin loppua kohti meno yltyi vapautuneemmaksi. Etenkin ikisuosikki “Tallulahin” sanat olivat hyvin yleisön hallussa.
Paikalle saapunut sekalainen konserttiyleisö piti sisällään selkeästi metallidiggarin piirteet omaavia pitkätukkia, mutta myös varttuneempaa väkeä ja jopa lapsia. Lisäksi olen usein bongaillut Sonatan keikoilta aasialaisia faneja ja pohtinut seuraavatko he bändin keikkoja ympäri maailman.
Kahteen noin 45 minuutin osioon jaetut setit osoittivat bändin lahjakkuuden ja sovituskyvyn rakentaa kappalemateriaalistaan toimivat ja vetävät akustiset versiot. Illan soundimaailma oli ainakin kahdeksannella penkkirivillä juuri sopiva eikä tulppia välttämättä tarvinnut.
Bändillä itsellään tuntui olevan hauskaa ja kappaleita omistettiin jopa jäsenten ensiautoille (“Paid In Full”). Kitaristi Elias Viljasen ja basisti Pasi Kauppisen hyvää yhteistyötä tuki Sonata Arctican perustajajäsenen Tommy Portimon varma rumpalointityö. Henrik Klingenberg vastasi koskettimien toimivuudesta yhdessä poikkihuilua, kitaraa ja koskettimia soittaneen Masi Hukarin kanssa.
Illan anti oli sopivan kevyt ja leppoisa. Suurin osa biiseistä toimi akustisena ja ehkä osan olisi voinut sovittaa vieläkin rauhallisempaan sabluunaan. Ehkä illan hienoimpia hetkiä olikin kitaristi Elias Viljasen ja Tonyn ensimmäisenä encorena esitetty “Victorias Secret”, joka tuntui saavuttavan peräti hartauden mittapuun. Illan päätti reipas versio “The Wolves Die Young” -kappaleesta ja silminnähden tyytyväinen Sonata Arctica kiitti ja kumarsi.
KUVAT & TEKSTI: PETE ALANDER
- OSIO:
- Life
- Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
- Half a Marathon Man
- The Rest of the Sun Belongs to Me
- As If the World Wasn’t Ending
- Fullmoon
- Letter to Dana
- Alone in Heaven
- OSIO:
- On the Faultline
- Wolf & Raven
- I Have a Right
- Black Sheep
- Among the Shooting Stars
- Tallulah
- Paid in Full
- Flag in the Ground
Encore:
- Victoria’s Secret
- The Wolves Die Young
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
