MAINOS:




Heinolan ihme maailmalle on tällä hetkellä suvereenisti menestyneimpiä ja suosituimpia yhtyeitä Suomessa. Apulannan alt-rock-metalli-punk -sekoitus uppoaa kansaan ja viimeistään Toni Wirtasen oiva markkinointikikka, Vain Elämää-sarjaan osallistuminen, takaa sen, että keikoille löytää tiensä myös varttuneempi rouvasväki.

Loppuunmyyty Tavastia olikin yleisöltään yhtä heterogeenistä kuin bändin musiikki. Harva artisti voi kosiskella näin laajaa kohderyhmää eikä touhu siltikään haiskahda (pahasti) kaupalliselta rahastukselta.

Tavastialla kuultiin vanhojen ja uusien hittien lisäksi bändin menestynein levy “Aivan kuin kaikki muutkin” kokonaisuudessaan. Hurjia listasijoituksia kerännyt albumi toimi pääosin erittäin hyvin myös livenä. Etenkin ultrahienon riffin omaava “006 (Lakaistaan)” ja huimat 35 viikkoa listoilla keikkunut “Teit meistä kauniin”. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei bändi itsekään ihan jokaista levyn kappaletta allekirjoittanut, mutta yleisöön upposi alkumetreiltä loppusuoralle.  

Apulanta on riffikone, josta moni metallisempikin yhtye voisi ottaa mallia. Etenkin livenä soundien osuessa kohdalleen moni biisi saa ylimääräisen ulottuvuuden ympärilleen.

Suomipunk-genren nousuvuosina kirjoitetut “Anna mulle piiskaa” ja “Mitä kuuluu?” toimivat edelleen lyhyinä ja ytimekkäinä rykäisyinä. Suurin osa illan biiseistä muistutti, että perusaineksista luodaan klassikoita. Tässä Apulanta onkin erityisen hyvä ja viimeistään Toni Wirtasen terävät lyriikat saavat vähän höttöisempäänkin ainekseen siemauksen priimaa ja tunnetta mukaan. Apulannan tekstit koskettavat ja useampikin kyynel nähtiin täyteen pakatun illan aikana.

Suomalaisella musiikilla menee mukavasti ja oman kylän artistitkin myyvät isoja areenoita loppuun. Helmikuussa 2019 myös Apulanta valloittaa Hartwall Arenan. Kahdesti. Bändi on kaiken menestyksensä ansainnut, mutta silti pidän sitä aina enemmän klubijunttana, kuin mega-areenoiden teatraalisena show-orkesterina.

TEKSTI & KUVAT: PETE ALANDER

Profiili |  + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.