Kiss teki historiaa 40 vuotta sitten kun kaikki yhtyeen neljä jäsentä julkaisivat sooloalbuminsa samana päivänä.
18.9.1978 ilmestyivät ”Paul Stanley”, ”Ace Frehley”, ”Gene Simmons” sekä ”Peter Criss”. Juhlan kunniaksi levyt saapuvat jälleen kauppoihin, nyt rajoitettuna vinyyliboksina lokakuussa 2018.
Kiss oli tuolloin vain viisi vuotta kestäneen uransa huipulla ja yhtye oli samalla sisäisten ristiriitojen repimä. Päihdeongelmaisten rock-elämäntyyliin tottuneiden Ace Frehleyn ja Peter Crissin vastakkainasettelu selvinä pysytelleiden bisnesmiesten Paul Stanleyn sekä Gene Simmonsin välillä oli kiehumispisteessä. Kulttisuosiotakin vältelleen Kiss Meets Phantom In The Park –elokuvan jälkeen ja osittain jäsenistön tulehtuneita välejä paikkaillakseen managerit sekä levy-yhtiö keksivät idean yhtä aikaa julkaistavista soololevyistä.
Levy-yhtiö Casablanca oli niin varma neljän albumin supersuosiosta, että kauppoihin toimitettiin yli 4 miljoonaa kappaletta eli neljän platinalevyn verran ennen kuin yhtään kappaletta oli edes myyty. Lopputulos oli floppi, neljään jaettu Kiss ei merkinnyt nelinkertaista suosiota vaan nelinkertaista pudotusta aiempiin myyntilukuihin. Gene Simmonsin albumi ylsi parhaimpana sijalle 22, mikä Kissin tuolloisilla standardeilla oli paha pettymys. LP:t myivät tuskin puolet ennakkotoimituksista.
Myös kriitikoiden silmissä levyt merkitsivät Kissin alamäen alkua. Ainoastaan kitaristi Ace Frehleyn kiekko sai kehuja, ja se onnistui nostamaan Acen bändin keskushahmoksi niin imagoltaan kuin biisinkirjoittajanakin. Useita Kiss-levyjä tuottaneen Eddie Kramerin luoma soundimaailma onnistui myös erinomaisesti.
Neljä vuosikymnmentä ovat silti olleet ystävällisimpiä Paul Stanleyn albumikokonaisuudelle. Aikanaan levy lokeroitiin lähimmäksi Kissin normaalia tuotantoa, mutta levyltä löytyy selvästi rikkaampaa ilmaisua ja Paulin rakkaus brittiläisiin rock-yhtyeisiin kuten Free ja The Who on selvästi kuultavissa. Stanley käytti myös albumilla ensimmäistä kertaa syvempää ääntään ja selvästi monipuolisempaa laulutapaa. Kitarassa Kissin eri vaiheisiin liittynyt Bob Kulick teki erinomaisen suosituksen.
Ironista kyllä parhaiten listoilla pärjännyt Simmonsin levy kuulostaa yhä sekavalta, ja rumpali Peter Criss toi albumilla esiin turhan korostetusti omaa rakkauttaan 1960-luvun pop-musiikkiin. Laulajan nuottikorvan puuttuminen valitettavasti kuuluu erityisesti albumin melodisemmassa materiaalissa. Crissin levyn tuottanut Vini Poncia palkattiin Kissin seuraavalle pop-sävyjä hakeneelle ”Dynasty”-albumille (1979) jolle yhtä kappaletta lukuunottamatta Peter ei enää ongelmiltaan kyennyt osallistumaan.
Soololevyjen parhaasta materiaalista saisi kasattua yhden 1970-luvun kovimmista Kiss-levyistä, mutta erityisesti vuosikymmenen orjuuttavan kova julkaisutahti huomioiden, 40 biisin saldolla ei saatu millään täysosumaa. Soololevyistä lohkaistiin vielä erillinen kokoelma ”Best Of Solo Albums”, mutta myyntivajetta ei tälläkään saatu katettua.
40-vuotisjuhlan kunniaksi soololevyt julkaistaan uudelleen rajoitettuna 2500 kappaleen vinyyliboksina 19.10.2018. 180 gramman vinyylien lisäksi mukana on julisteita, levymatto sekä Kissonlinen kautta tilattaessa paita, lasinalusia ja pinssejä. Ennakkotilausta saa jätettyä linkistä.
Teksti: Ville Krannila
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
