Alun perin vuonna 2011 perustettu Suicidal Ride julkaisee uutta materiaalia parin vuoden tauon jälkeen. Bändin musiikki oli alkujaan raskasta rockia, mutta parin miehistönvaihdoksen myötä ulosanti muuttui raskaampaan suuntaan. Vuoteen 2018 mennessä evoluutio on muokannut viisikosta ärhäkän kuuloisen heavy metal -yhtyeen.
”Invisible Manin” avaa koskettimilla vahvistettu intro, jonka perusteella on vielä mahdoton ennakoida, mitä tuleman pitää. Rauhallisesti käynnistyvä kappale kasvaa salakavalasti ja hyökkää suoraan levyn nimibiisiin. Sovitus ottaa välittömästi kuulijasta tiukan otteen ja hyvän kertosäkeen voimalla päästään hyvin alkuun. Biisin raskas ote tuntuu sopivan bändin ilmaisuun hienosti, vokalisti Wote Pajusen kurlatessa sanoja raa’alla otteella.
”No Smoke Without Fire” käynnistyy lupaavasti, mutta kappale taantuu hieman ja kärsii liian pitkästä mitasta. Viiden minuutin pituisena biisi on turhan työläs pökäle sulateltavaksi ja pari minuuttia lyhyempänä lopputulos olisi huomattavasti dynaamisempi.
Vahinko otetaan takaisin lätkätermistöllä heti ”seuraavassa vaihdossa”, kun tarttuva ”Bite Me” pääsee irti. Kappaleessa on hienoa draivia, väkisin mieleen jäävä kertosäe ja jopa pientä hittipotentiaalia. Juuri ja juuri kolme minuuttia kellottava sävellys on levyn kovin suoritus.
Levyn päättävät ”Death Of Heroes” sekä ”Last Ride” ovat molemmat kelpo sävellyksiä. Hittimateriaalista ei voida puhua, mutta tanakkaa ja tiukkaa junttausta työnnetään jälleen kuulijan korvakäytävään riuskoin ottein. Jälkimmäisenä mainittuun Pajusen rinnalle mukaan otettu naisääni tuo biisiin hienosti lisää syvyyttä ja erityisesti kertosäe lähtee hienosti lentoon.
Jyväskyläläisillä on hyvä meininki ja selkeää potentiaalia. Raskaampi ilmaisu sopii bändille hienosti ja kappalemateriaalin taso on hyvällä tasolla. Seuraavaa täyspitkää odotellaan suurella mielenkiinnolla, tällaista lisää!
3½/5
Miika Manninen
1.Intro
2.Invisible Man
3.No Smoke Without Fire
4.Bite Me
5.Death Of Heroes
6.Last Ride
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}