[three_fourth]Tämän vuoden aikana huhumylly Bloodbathin uudesta laulajasta kävi kiivaana. Harva osasi odottaa, että laulajaksi valitaan Paradise Lostin Nick Holmes eli Old Nick. Tämä sai aikaan yllättävän paljon vastakaikuja eikä ihan syyttä, olihan Old Nickin edellisistä örinöistä kulunut luvattaman pitkä aika. Nykytrendin mukaan levyltä lohkaistiin ennakkoon kappaleita ja kyllähän ne todella kovilta kuulostivat. Vaikka edelliset laulajat Åkerfeldt (Opeth) ja Tägtgren (Hypocrisy) ovatkin olleet death metallin örinäosaston raskassarjalaisia, niin Bloodbath kuulostaa pitkästä aikaa tuoreelta ja erittäin kiinnostavalta, vaikka musiikillisesti revitään samoja suolenpätkiä kuin aikaisemminkin. Tuntuukin, että kylvyssä oleva veri on tällä kertaa juuri vuodatettu ja kylvyn reunalla käy kova kuhina. Halukkaita verikylpyyn tuntuu riittävän.
Bloodbath on aina ollut bändin jäsenien sivuprojekti ja julkaisuja on tiputeltu harvakseltaan. Yhtyeen ensimmäinen EP Breeding Death on vuodelta 2000 ja tämän jälkeen on uusi levy mukaan lukien julkaistu neljä täyspitkää. Vaikka yhtye on saavuttanut suhteellisen suuren suosion, niin yksikään julkaisu ei ole ihan sinne alan parhaimpien levyjen sekaan mahtunut. Yhtyeen toiminnasta on paistanut lävitse sivuprojektin hajanaisuus sekä omien mieltymysten ja paineiden päästelyn sekamelska. Bloodbath on tästä huolimatta päässyt mellastamaan veribileiden keskipisteessä, mutta sisäelimet ja mädäntyneet lihanpalaset eivät ole tuoneet verikeittoon vielä siitä kuuluisaa loppusilausta. Uuden levyn myötä odotukset ovat korkeammalla kuin koskaan, koska osaamista ja potentiaalia yhtyeellä löytyy.
Heti alkuun täytyy todeta, että Old Nick on oikea mies hoitamaan lauluosuudet. Vaikka moni tämän lauseen luettuaan olisi valmis kylvettämään minua, niin lisään vielä että Old Nick sopii uudelle levylle paremmin kuin 70-luvulle jämähtänyt Opethin Mikael Åkerfeldt. Grand Morbid Funeral kuulostaa soundien puolesta täyteläiseltä ja hiotulta, jota vain Holmesin kevyempi murina korostaa. Sunlight Studion verivanat ovat kumminkin vieläkin havaittavissa.
Levyn ensimmäinen kappale ”Let The Stillborn Come To Me” kunnioittaa Holmesin alkuhuudolla ruotsin kuolon metallin historiaa ja viitteitä voi hakea Dismemberin kuin Entombedin debyyteistä. Veri pulppuaa tasaisesti sydämen lyönnin tahdilla eivätkä turhat sykäykset häiritse ensimmäisen kappaleen kulkua. Vaikka suora mättäminen onkin levyn perusteema, niin mukaan on eksytetty hienoja melodiankulkuja, hitaampia runttauksia sekä myös doomimaista synkistelyä. Nämä tehdään kumminkin sen verran taidokkaasti, ettei levyn perustunnelmaa juuri horjuteta. Raskaampaan osastoa tarjoilee mm. ”Anne”, jonka melodiat ja squealit tarjoilevat mättämisen ohella myös uudempia tuulahduksia. Synkempää osastoa tarjoillaan videobiisi ”Church Of Vastitasin” tahdissa, jonka painostava tunnelma saa sinut tuntemaan munkinkaapuun sonnustautuneen Old Nickin läsnäolon.
Levy on Bloodbathin tähän mennessä julkaistuista albumeista hittivetoisin ja kirkkaimmat tähdet on upoteltu ympäri levyä. Tasaisesti eteenpäin rymistelevä ”Unite in Pain” tai groovaava ”His Infernal Necropsy” pitävät huolen, että levyn loppupuolella ei tylsistymiselle anneta aihetta. Levyn keskivaiheilla jo ennakkoon julkaistu kappale ”Famine Of God`s Word” laittaa myös niskanikamat koetukselle ja suussa olevat verihyytymät lentämään vierustoverin naamalle.
Biisimateriaalin ollessa näin vahvaa yltää levy ensimmäistä kertaa Bloodbathin historiassa kiitettävän puolelle. Bändin jäsenet ovat sen verran kokeneita, että soittimien käsittelystä on turha etsiä rutinaa tai epäkohtia. 11 kappaletta ja vajaa 50 minuuttia takaavat antoisan kylpyhetken. Bloodbath on tullut takaisin ja helvetin hienosti sen tekikin. Nyt vain jäämme odottamaan uutisia tulevasta suomen vierailusta.
9- / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Let The Stillborn Come to Me
2. Total Death Exhumed
3. Anne
4. Church of Vastitas
5. Famine of God’s Word
6. Mental Abortion
7. Beyond Cremation
8. His Infernal Necropsy
9. Unite in Pain
10. My Torturer
11. Grand Morbid Funeral[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
