Ruotsalainen, vuonna 1995 perustettu ääntäkin nopeampi Wolfbrigade on ehtinyt jo seitsemänteen levyynsä. Tänä vuonna julkaistu “Run With The Hunted” läiskäisee pöydälle ylinopeussakot ja verisen roadkillin.
Uusimmalla susilapsellaan Wolfbrigade mylvii antoisasti Motörheadista vaikuttuneena sekä sotkee keskenään HC punkia, death metalia ja hard rockia. Oman määrityksensä mukaan lycantropunkia. Vauhti ei hiivu levyn aikana käytännössä lainkaan ja biisit viedään sata lasissa läpi ovien sekä ikkunoiden. Pidemmän päälle hieman puuduttavaa, mutta koska kappaleiden keskimääräinen kesto on vain hivenen yli kaksi minuuttia, niin tauoilla ehtii hieman puhallella, kunnes taas mennään.
Wolfbrigade ei keksi mitään uutta millekään rintamalle, mutta pyyhkii “Run With The Huntedilla” monet kilpailijansa pöydältä ja sontii vielä päälle.
Albumi on kaikin puolin tasainen niin hyvässä kuin pahassa. Sujuvin askelin ja jopa mahtavalla folk-henkisellä perusmelodialla paahdettu “Kallocain”, ankara makupala “Warsaw Speedwolf” sekä maanisen raivoisa “Under The Bell” tuovat levyn annin parhaiten esille.
“Run With The Hunted” on miehekkään rehellinen ja raaka rutistus. Asenne on ota tai jätä tai ota turpaan. Asiat hoidetaan nopeasti ja tehokkaasti turhia säätämättä.
7-/10
Pete Alander
1. Nomad Pack
2. Warsaw Speedwolf
3. Lucid Monomania
4. No Reward
5. Kallocain
6. Return To None
7. War On Rules
8. Feral Blood
9. Under The Bell
10. Dead Cold
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arvio, Pete Alander.){kind=link}