Queensrÿche oli ennen vuoden 1988 ”Operation:Mindrimea” julkaissut kaksi kokopitkää sekä yhden minialbumin ja bändin käyrä oli vahvassa nousussa. Ilmestyessään uusi levy löi ostavalle yleisölle jauhot suuhun. Kyseessä on nerokas konseptialbumi, jossa kappaleiden lyriikat nivoutuvat toisiinsa kertoen elokuvamaista tarinaa Nikki-nimisestä narkomaanista, joka aivopestään maanalaisen vastarintaliikkeen palkkamurhaajaksi. Oman traagisen osansa tarinaan tuo entinen prostituoitu Sisar Mary, joka leipätyönsä jätettyään kääntyy nunnaksi ja johon Nikki rakastuu.
Vuonna 1988 teema-albumit olivat todella harvinaisia varsinkin raskaamman musiikin puolella ja ”Operation: Mindcrimen” myyntiluvut olivatkin aluksi nihkeitä. Käännös tapahtui, kun MTV:llä ryhdyttiin pyörittämään albumilta lohkottuja videoita ja mielenkiinto yleisön silmissä heräsi hetkessä. Tämä oli vähintäänkin ansaittua, sillä kyseessä on kaikkein aikojen kovin Queensrÿche- albumi.
15 kappaleessa riittää tarttumapintaa ja sävyjä lukemattomiksi kuuntelukerroiksi. Varsinaisia biisejä tosin on ainoastaan kymmenen, sillä näiden täydennykseksi mukana on lyhyempiä välisoittoja, jotka antavat fanille aikaa sulatella kuuntelemaansa. Alkuun näitä pimputuksia ihmetteli, mutta niille on oma selkeä paikkansa ja tarkoituksensa tarinassa. Myös kappaleiden alkuun on siroteltu vuorosanoja johdatellen teemaa eteenpäin. Itse sävellykset luovat musiikillisen ja kerronnallisen rungon ja ovat toinen toistaan parempia.
Levyn kärkeen sijoitetut ”Revolution Calling”, ”Operation:Mindcrime” ja ”Speak” edustavat raskasta sekä aavistuksen vanhakantaisen Queensrÿchen mieleentuovaa materiaalia, ollen silti erittäin melodisia kappaleita. Ennen näitä kuullaan jo kaksi tarinaa pohjustavaa raitaa,” I Remember Now” ja ”Anarchy-X”. Vinyyliversion A-puolen päättävät rauhallisemmat ”Spreading The Disease” ja ”Mission”, joissa sävellystyön mestarillisuus nousee hienosti esiin laulaja Geoff Taten vokaalisuorituksista puhumattakaan. Ajoittaiset kylmät väreet saavat pohtimaan, kuinka tallaisen materiaalin säveltäminen ja toteutus on ylipäätään mahdollista? Niin jäätävillä osaamislukemilla A-puolella jo liikutaan, eikä kuulijaa tulla päästämään helpolla B-puolella siirryttäessäkään.
”Suite Sister Mary” on albumin progemaisin eepos yli kymmenen minuutin kestollaan ja kauhuelokuvamaisine naiskuoroineen. Myös Sisar Marylle annetaan kappaleessa ääni kun Pamela Moore kertoo tarinaansa tämän suulla. Biisi on kaikessa jylhyydessään ja kolkkoudessaan mykistävää kuultavaa eikä ainoastaan orkestraatioidensa vuoksi. Myös juonen kannalta biisi on merkittävä. ”The Needle Lies” on huomattavasti helpompaa kuultavaa progejärkäleen jälkeen hieman yksinkertaisemman toteutuksen ja nopean kompin johdosta. Kertosäe on yksi albumin parhaimmista ja tarttuvimmista, vaikka onkin muuten kuin märkä pyyhe vasten kasvoja kertoen huumeaddiktiosta.
”I Don’t Believe In Love” on kirkkaasti yksi metallihistorian kovimmista suorituksista, vaikka mahdotonta näitä on paremmuusjärjestykseen laittaa. Jälleen hittikertosäkeen ja upean vokaalisuorituksen edessä hiljentyy, vaikka tekisi mieli huutaa mukana täysillä! Kuulija tempaistaan mukaan toden teolla, eikä päästetä irti enää hetkeksikään koko loppualbumin aikana. ”I Don’t Believe In Love” on kaikessa raadollisuudessaan ja melodisuudessaan räjäyttävä biisi vieden kuulijan mennessään melodisen kertosäkeen aaltoihin: ”I don´t believe in love. I never have, I never will. It s never worth the pain that you feel”. Pohjustuksena lyriikkaan kerrottakoon tarinasta sen verran, että Nikki on painostettu tappamaan rakkaansa, Sisar Maryn, ja nyt syyllisyyden taakka painaa.
Tämän hengästyttävän upean kappaleen jälkeen albumi paketoidaan kauniilla välisoitolla ”Waiting For 22” sekä ”My Empty Room” ja lopuksi hittiraita ”Eyes Of A Stranger” päästetään irti. Juuri kyseinen raita laitettiin videona pyörimään MTV:lle rahapussia lihottavin seurauksin ja tämän ymmärtää täysin. Kappale on kaikessa loistossaan huikaiseva näyte bändin kyvyistä luoda tarttuvaa, melodista metallia. Ässän tästä tekevät melodiakulun muutokset ja Taten huikaiseva laulusuoritus komean kitarakuvion ohella.
Kun neula nousee ja tajuaa albumin päättyneen, on ensimmäinen ajatus: mitähän minä juuri todistin? ”Operation: Mindcrime” on ylitsepääsemättömän loistava teos, jota ajan hammas ei ole kyennyt lähes 30 vuodessa kuluttamaan enkä usko sen siihen koskaan pystyvän. Toivottavasti uudet sukupolvet löytävät tämän albumin ja soittavat sitä jälkikasvulleen, jotta se ei vajoa unholaan.
Loppukaneettina mainittakoon vielä, että tarinan elokuvamaisuudesta johtuen siitä kuvattiin myös lyhennetty yhdeksän kappaleen (joista kolme välisoittoja) videoalbumi. Se on hienoa katsottavaa ja jokaisen Queensrÿche-fanin kuuluisi nähdä se. Harmi vain, ettei siitä koskaan julkaistu kuin VHS- ja Laserdisc- versiot.
10/10
Tomi Nousiainen-Gunnar
1. I Remember Now
2. Anarchy-X
3. Revolution Calling
4. Operation: Mindcrime
5. Speak
6. Spreading The Disease
7. Mission
8. Suite Sister Mary
9. Needle Lies
10. Electric Requiem
11. Breaking The Silence
12. I Don’t Believe In Love
13. Waiting For 22
14. My Empty Room
15. Eyes Of A Stranger
Raskaamman musiikin aktiivinen kuluttaja. Rumpujen soitto on seurannut mukana kesästä 1985 asti ja bänditouhuissa on vaikutettu mm. entisen AC/DC-vokalisti Dave Evansin Finnish Badasses-yhtyeessä. Vapaa-aikaan kuuluvat kalastus, koirat ja lukeminen.
 Metalliluolan arvio, Tomi Nousianen-Gunnar.){kind=link}