Black Sabbathin viidellä studioalbumilla 1980- ja 1990-luvuilla laulanut Tony ”The Cat” Martin on täyttänyt 60 vuotta.
Laulaja muistetaan yhä Sabbath-vuosistaan, mutta Martin on vaikuttanut lukuisissa muissakin yhteyksissä. Hän on myös erittäin taitava muusikko ja soololevyllään ”Scream” (2005) esitti lähes kaikkia instrumentteja rummuista viuluun.
Tony Martin syntyi Anthony Philip Hartford nimellä 19.4.1957 heavy metallin syntysijoilla Birminghamissa, Englannissa. Black Sabbathin keulamieheksi Tony saapui 1986 laulaen uusiksi Ray Gillenin vokaaliosuudet vuoden 1987 ”The Eternal Idol”-levylle. Tuolloin Sabbath kärsi jatkuvista miehistövaihdoksista ja lähes jokaiselle pitkäsoitolle kitaristi Tony Iommin rinnalle saapui uusia kasvoja. Martin toi kuitenkin yhtyeeseen pysyvyyttä ja lauloi seuraavien viiden vuoden aikana kolmella albumilla sekä 1990-luvulla vielä kahdella lisää. Vuosien 1989 ”Headless Cross” sekä 1990 julkaistu ”Tyr” ovat nousseet myöhemmin fanien arvostuksessa korkealle ja ”Headless Crossia” pidetään nykyään yhtenä Black Sabbathin parhaista levytyksistä. Valitettavasti kriitikot ja suuri yleisö eivät aluksi tätä nähneet samalla tavalla ja yleisömäärät konserteissa sekä levynmyynti olivat jyrkässä laskussa.
Martin sai väistyä yhtyeen keulilta vuonna 1991 Ronnie James Dion tehtyä paluun, mutta jo vuonna 1994 Tony oli jälleen riveissä kun Dio oli lähtenyt ja ensimmäiset reunion-suunnitelmat Ozzy Osbournen kanssa kariutuivat. Yhtye täytti tämän jälkeen levytyssopimuksensa julkaisemalla kaksi albumia ”Cross Purposes” (1994) sekä ”Forbidden” (1995), jotka grungen valtakaudella saivat lehdistöltä murskatuomiot. Body Countin Ice-T:n vierailu kappaleessa ”Illusion Of Power” nähtiin viimeisenä naulana veteraaniyhtyeen arkkuun. ”Forbidden”- kiertue jäi lyhyeksi huonon lipunmyynnin vuoksi ja bändi käytännössä hajosi pariksi vuodeksi ennen alkuperäisen kokoonpanon paluuta vuonna 1997.
Tonyn aikakausi yhtyeessä on herättänyt ristiriitaisia tunteita, vaikka mies vaikutti Sabbathissa kauemmin kuin yksikään toinen laulaja lukuun ottamatta Ozzy Osbournea ja omasi kiistatta hienon äänen, jossa oli paljon Dion kauden kaikuja. Mies on itse katkeran sävyisesti kertonut aikakautensa unohtamisesta klassikkolevytysten alle:
It seems a bit of a waste of ten years of the band’s history. To cut that out, they’re not just cutting me out, they’re cutting themselves out. It seems like cutting your own nose off to spite your face. Why would you want to delete ten years of your history? It seems to me that they’ve got their minds elsewhere, and whatever brings them the most money seems to be what they go for. I mean, the Ozzy reunion. How many times do you want to go and pay to see them do the same stuff? OK, people argue that those old songs are people’s favourites. Well; it’s probably that way because you keep ramming it down people’s throats and don’t give them a chance to buy anything else. It seems disjointed and disconnected to me, and I don’t understand why they would want to even cut themselves out of that history.
Viimeisen 20 vuoden aikana Martin on ollut mukana lukuisissa projekteissa, tunnetuimpana näistä kolme levyä italialaisen kitaristi Dario Mollon kanssa. Giuntini Project- sekä Empire-albumit ovat myös sisältäneet Tonyn laulua. Mies teki myös demoja doom-legenda Candlemassin vuoden 2005 paluulevyä varten. Vokalisti on lisäksi kiertänyt vuosia oman ”Headless Cross”-yhtyeensä kanssa esittäen livenä versioita Black Sabbath-kappaleistaan. Martin vihjasi alkuvuodesta 2016 virittelevänsä jälleen yhteistyötä Tony Iommin kanssa ja kauan odotetut uudelleen julkaisut ”Headless Cross”- sekä ”Tyr”-levyistä ovat suunnitelmissa. Myös 1990-luvun levyistä odotetaan remasteroituja versioita alkuperäisen levy-yhtiön I.R.S.:n mentyä nurin. Martinin aikakauden levyt jo tupla-CD:nä aiemmin ilmestynyttä ”The Eternal Idolia” lukuunottamatta ovatkin yllättävän hankalia löytää, mutta kannattaa kohdalle osuessa ehdottomasti napata mukaan, sillä levyt sisältävät tuttujen Iommin terävien riffien lisäksi useita hienoja esityksiä. Martinin laulusuoritus on myös 1980-luvun edeltäjiinsä Ray Gilleniin, Glenn Hughesiin ja Ian Gillaniin verrattuna Sabbathin musiikkiin selvästi vahvemmin istuva ja sanoituksista erityisesti ”Cross Purposes”-levyltä on löydettävissä mielenkiintoisia yhteiskunnallisia näkökulmia.
Teksti: Ville Krannila
Onnittelut Tonylle! Alta katseluun miehen parhaita hetkiä Black Sabbathissa ja muualla:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
