Vuohivasarastakin tutun Kalmalehdon luotsaama Ligature Wound julkaisi kesäkuussa debyyttiäänityksensä. Tarjolla on EP:n verran sitä itseään eli vahvasti 1980-luvun ja 1990-luvun taitteeseen nojaavaa kuoloa.
Valitettavasti tätäkin julkaisua vaivaa, kuten niin monia nykypäivän levytyksiä, perustavaa laatua oleva ongelma: soitto kulkee mallikkaasti ja soundit tukevat tätä kaikin puolin, mutta ne biisit. Koukkuja ei vain tarjota tarpeeksi pitääkseen pidemmän päälle mielenkiinnon yllä. Poikkeuksen tähän tekee ”My Bloody Valentine.” Tapporiffiä tapporiffin perään tarjoileva kappale pistää jalan pakostakin vispaamaan. Päätösraita ”Obsessed With Torture” tulee hyvänä kakkosena.
”Undead Of The Nightin” parasta antia on kuitenkin herra Kalmalehdon monipuolinen laulusuoritus. Matalista viemäriörinöistä aina kireisiin black metal-tyylisiin rääkäisyihin yltyvät vokaalit saavat allekirjoittaneen nyökyttelemään päätä hyväksyvästi. Hatunnoston paikka.
Tämä levy on tehty löyhkästä, verestä sekä suolenpätkistä ja taatusti maistuu kaikille vanhan liiton death metallista pitäville. Lievästä puuduttavuudestaan huolimatta kyseessä on aivan kelpo äänite.
3/5
Marko Klingberg
1.Undead Of The Night
2.Violation
3.Dismember Her
4.My Bloody Valentine
5.Premature Decomposition
6.Obsessed With Torture
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg){kind=link}