Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan – haastattelussa death metal – yhtye Sadistik Forest
Oulu-Tampere-Sonkajärvi-akselilta ponnistava death metal-retkue Sadistik Forest on viettänyt viimeisen vuoden hieman matalammalla profiililla, mutta tähän tulee muutos kun Herrat kapuavat lavalle lokakuun viimeisenä viikonlopuna Helsingin Nosturissa järjestettävällä Kuolema II-festarilla. Turusta Helsinkiin siirtyneen festarin lavalle nähdään kahden päivän aikana varsin nimekäs joukko bändejä, kuten Sotajumala, Torture Killer ja Angelcorpse, joten Metalliluola päätti jututtaa Sadistik Forestin herroja ennen kyseistä keikkaa ja kysellä samalla orkesterin kuulumisia bändin työn alla olevan kolmannen levyn johdosta. Metalliluola sai jututettavakseen bändin basisti-vokalistin Markus Makkosen (M), kitaristi Antti Heikkisen (A) ja rumpali Vesa Mutkan (M).
Terve, Sadistiset veljekset. Mikä on meininki?
M: Mroo! Mikäpä tässä. Kuolema II -festivaalia varten tässä reenaillaan.
Edellinen levy ilmestyi 2012. 2013 tuli split-ep. Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
M: Tässä on keikkailtu ja puuhasteltu uuden levyn materiaalia kasaan siinä sivussa.
V: Pistokeikkailtu pitkin ja poikin. Etenkin splitin jälkeen oli hetki aktiivisempaa toimintaa.
M: Joo. Minun kiireet Hooded Menacen kanssa ovat syöneet Sadistik Forestin tekemisiltä aikaa, mutta tästä huolimatta on väännetty levyn verran materiaalia kasaan ja keikkailtu ympäri itämerta. Suomen lisäksi Virossa, Latviassa ja Ruotsissa.
Millainen oli tulevan levyn sävellystyö?
V: Meidän edellisen levy-yhtiömme Violent Journey Recordsin pantua pillit pussiin päätettiin tehdä uutta levyä ihan rauhassa tällä kertaa.
M: Kyllä. Aikalisä otettiin materiaalin sovittamisen kanssa ja se kyllä kannatti. Jotenkin tuntuu että uusi materiaali hengittää nyt aiempaa paremmin. Tällä kertaa studioon mentiin myös ehkä aiempaa paremmin treenattuna.
A: Osa biiseistähän on aika vanhoja jo. Loput syntyivät vuoden 2014 aikana yhdessä ryppäässä.
M: Juu. Pari biisiä levyllä on samasta nipusta josta splitinkin biisit aikanaan irrotettiin. Splitille käytettiin ne kaikkein suorimmat biisit ja levylle jätettiin ehken hieman koukeroisempaa ja moniosaisempaa matskua.
V: Materiaalin kanssa on ollu vuorovaikutusta enemmän tällä kertaa. Ja reeniksellä jammausta, niinkuin bändin alkuaikoina.
M: Ehdottomasti. Vesa ja Matti (Salo, bändin toinen kitaristi) ovat kumpikin osallistuneet esimerkiksi laulusovituksiin tällä kertaa. Matti osallistui myös sanoitustalkoisiin. Vaikka sovittaminen SF:ssä on aina ollut tiimityötä reenikämpällä perinteisellä rokkibändin työmallilla, tuntuu että jokaiselle oli silti muodostunut hieman omat vastuualueensa. Tällä kertaa toisten tonteille on sorkittu ehken aiempaa enemmän.
Voitteko kertoa levyn äänitys-sessioista? Milloin ne alkoivat ja miten ne ovat edenneet?
V: Rummut nauhoitettiin jo aika kauan sitten… Maaliskuussa 2015. Nämä tehtiin samassa paikassa, kuin aiemmatkin levyt, eli SJEP-studioilla Iisalmessa. Samalla kertaa nauhoitettiin materiaalia myös tulevaa mahdollisia pienjulkaisua varten.
A: Rytmikitaroita nauhoiteltiin sitten saman vuoden pääsiäisena. Loppua levyä onkin sitten pilkitty aika hajanaisissa pätkissä näihin päiviin saakka.
V: Loukkaantumisiakin on ollut…
M: Rummut, Antin soolot ja bassot on nauhoitettu tuottajamme Samun valvonnassa. Matti nauhoitti kaikki komppikitarat ja omat liidinsä Tampereeella. Minä puolestaan nauhoittelin omat lauluni useammassakin eri osoitteessa pitkin kesää ja syksyä 2016. Tämä aikatauluttomuus on ollut kyllä joskus aika turkasen hitaan tuntuista etenemistä, mutta onpahan kaikki ainakin tehty huomattavan paljon huolellisemmin tällä kertaa.
Onko levyn julkaisupäivämäärä vielä tiedossa ja voitteko kertoa tarkemmin julkaisusta?
M: Tässä on vielä levyn viimeistelyt kesken. On miksaamista, editointia ja masterointia vielä edessä. Vuoden 2017 julkaisuun kuitenkin tähdätään. Meillä kun on tuolloin 10v juhlallisuudet Sadistikin kanssa. Juhlavuoden kunniaksi on luontevaa ryykäistä levyäkin pihalle ja näillä näkymin siihen ennättää hyvin. Näistä tullaan vielä tiedottelemaan jahka kaikki detailit julkaisun suhteen ovat kunnossa. Kannet ovat kuitenkin jo tehty esimerkiksi. Jos asiat julkaisupuolella naksahtavat kohdilleen tehokkaasti, voi olla että levy materiaalisoituu piankin. Mahdollista on myös että julkisuuteen tullaan uuden materiaalin kanssa jo ennen varsinaista levyä.
Miten suhtautumisenne death metalliin on muuttunut vuosien aikana? Ja miten tämä näkyy sävellystyössä?
M: Niin… En tiedä onko se muuttunut miksikään. Death metallia on kuunneltu jo 20 vuotta ja ensimmäisessä dödisbändissäkin soitin jo vuonna 1996. Milleniumin aikaan kävi hetkellinen kyllästyminen koko äärimetallihommaan, sekä death että black metalliin… Silloin kun tuntui että kaikki dödisbändit menivät In Flamesin suuntaan ja black metallistit Dimmu Borgirin. No, onneksi kuolonkorinat palasivat levylautaselle 2000-luvun puolella Bloodbathin ja vastaavien uuden aallon bändien myötä. Sillä tiellä ollaan edelleen.
V: Onhan se tietty niinkin, että kun death metallia soittaa bändissä, niin ei sitä aina jaksa kotona enää kuunnella. Ja tämä porukka on kuunnellut kyllä aina monenlaista musiikkia. Tyylejä laidasta laitaan. Progea, rokkia, perusheviä, black metallia… Jopa AOR-kamaa.
M: Miten tämä sitten näkyy sävellystyössä… Ainahan meillä on ollut seassa hieman muitakin mausteita kuin pelkkää perus kuoloa.. Thrashia ja grindcorea esimerkiksi aivan alusta alkaen. Tällä uudella levyllä on koetettu välttää tiettyjä komppeja ja soinnutuksia, joista tuntui muodostuvan meille tyypillisiä parin ekan levyn jälkeen. Suoraa 2-beatia on esimerkiksi selkeästi vähemmän ja temmot ovat tällä kertaa uskaliaampia. Suuntaan ja toiseen.
V: Mitään doomia, sludgea tai melodista heruttelua sieltä ei ole kyllä tulossa edelleenkään.
A: Mutta se on kyllä totta että omia mukavuusalueita on kierrelty tällä kertaa. Toisekseen Sadistik Forestin sloganhan on ollut aina ”Relentless and unforgiving extreme metal of death”, eli jo tässä on hienon hieno ero aivan pelkkään death metaliin. Laajemman otsikon alla voi olla muitakin ääri-ilmaisun elementtejä.
M: Kahden ekan levyn biisit oli myös tehty pitkälti edellisen vuosikymmenen puolella. Olisihan se vähän hassua, jos vajaan kymmenen vuoden jälkeenkin bändin ulosanti olisi edelleen prikulleen samanlainen….
Löytyvätkö Sadistik Forestin suurimmat vaikuttajat ruotsin maaperältä vai valtameren takaa? Jos nostaisitte muutaman yhteen ylitse muiden, niin mitkä ne olisivat?
V: Kyllähän se Deicide aika käänteen tekevä bändi oli aikanaan… Ja Brutal Truth.
A: Myös tietyt puolalaiset bändit olivat pinnassa etenkin bändin perustamisen aikaan… Behemoth, Hate ja Decapitated muun muassa.
M: Eikä pidä unohtaa brittiläisiä Napalm Deathia ja Carcassia, jotka molemmat kuuluvat kyllä SF:n biiseissä.
A: Jotain vertailuja on kyllä tullut Hypocrisyn ja Unleashedin suuntaan joskus… Mutta Hypocrisykin on enemmän jenkkiläisen oloinen Ruotsi-bändi.
M: Totta. Se ja Aeon, eli juuri nämä jenkkiläisemmät Ruotsi-bändit lienevät meitä lähempänä, kuin tämä ihan perinteinen svedu-soundi.
V: Ruotsibändeillä on ehken enemmän yhtä komppia kuin meillä ja melodisuutta enemmän. Ja Unleashed-vertaukset tulivat varmaan silloin ekan levyn aikoihin 2010, kun suurin osa death metal bändeistä oli tuolloin vielä sitä teknisempää ja nopeampaa sorttia. Meillä ja Unleashedilla oli tuolloin enemmän Motörhead-meininki. Semmoista lönköttelyä…
M: Eka death metal -bändi jota koskaan kuuntelin oli Morbid Angel. Ja myös Terrorizer on kovassa arvossa. Yksi bändi kanssa, johon meitä joskus verrattiin oli Bolt Thrower… Tämä on sinällään jännä, koska kukaan meistä ei ole mikään suuri fani. Eli vastaus kysymykseen on Kanada!
Kuinka suuressa arvossa pidätte death metallin soittamista treeniolosuhteissa? Antaako alhaalle viritetyt kitarat sekä matala viemäri-örinä samanlaista potkua kuin 90-luvulla?
M: Death metalin soittaminen on kyllä kaikessa fyysisyydessään erittäin mukavaa. On aina ollut. Sadistik Forestilla tempojen maailma on jotenkin omalle soittotavalle luonteva. Siinä on just sitä Motörhead-meininkiä. Ja hyvin tehty death metal on poikkeuksetta vakuuttavan kuulloista menoa. Kyllä sen potku on säilynyt. Nyt kun otit muuten tuon matalan örinän esiin, niin mainittakoon että uudella levyllä laulujen spektri tulee olemaan hemmetin paljon laajempi kuin aiemmin. Tuli tehtyä tuota matalaa korinaa niin paljon parilla ekalla levyllä, että uudelle levylle oli erittäin mukavaa kokeilla hieman uudenlaisia mausteita. Ei tieten mitään puhdasta laulua edelleenkään, mutta takuulla monipuolisempaa vokalisointia kuitenkin. Muukin bändi kannusti menemään tähän suuntaan, jotta luontevalta tuntui tämä suuntaus….
Orkesteri palaa lokakuun lopussa keikkalavoille. Millaista settiä on odotettavissa ja millaiset ovat orkesterin jatkosuunnitelmat keikkarintamalla?
A: Tämä keikka Nosturissa Kuolema II -festareilla tulee olemaan viimeinen joka koostuu kahden ekan levyn biiseistä. Uusia biisejä on tarkoitus alkaa soittamaan sen jälkeen tosissaan.
M: Otettiin ikäänkuin omat keikkasuosikit settiin. Mukaan tuli yksi äkäisempikin ralli, jota ei olla soitettu sitten vuoden 2012. Sekin taitaa irrota tänä päivänä vähän kipakammin vielä. 2017 on tosiaan Sadistik Forestin 10v juhlavuosi. Sen tiimoilta olisi tarkoitus palata lavoille aktiivisemmin muutenkin. Pientä ulkomaanreissua on säädössä ja kotimaan lavat otetaan pitkästä aikaa haltuun myös.
Lopuksi, Millaisia terveisiä terveisiä haluatte lähettää metalliluolan lukijoille?
V: On hemmetin hieno homma, että Suomessa on tällainenkin metalli-media, joka ottaa myös klassikkolevyt huomioon. Ei pelkästään näitä kulloinkin hypetettyjä mainstream-metal julkaisuja joita tulee joka tuutista muutenkin… Metalliluolan kaltaisia kiinnostavia foorumeja on ilo supportoida!
M: See you in the pit!
http://www.sadistikforest.com/
Ja loppuun lupasimme naisille silmänruokaa. Yhtyeen rumpali Vesa Mutka olkaa hyvät 🙂
Toimittaja: Ilkka Järvenpää
Artikkelikuva: Sami Kaarakainen
Kuvat: Sadistik Forest, Ilkka Järvenpää
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
