Allekirjoittaneen oman kylän Billiard Bar Blackpool järjestää säännöllisin väliajoin keikkoja genren seilatessa laidasta laitaan, ollen kuitenkin hieman enemmän rockpainotteista. Lähiaikoina ravintolan järjestämät iltamat ovat ikävästi kärsineet silmiin pistävästä yleisökadosta. Esimerkkinä viikkoa takaperin kuppilassa esiintynyt Barbe-Q-Barbies keräsi huimat seitsemän silmäparia keikan alkaessa. Nyt kuitenkin viidakkorumpu oli tavoittanut huomattavasti useamman metallidiggarin tähän Varjo RY:n tarjoamaan kolmen ruokalajin illalliseen.
Ravintolan nurkkaan oli pystytetty pienehkö myyntikoju missä oli tarjolla yhtyeiden levyjä sekä paitoja. Päätinkin keikkojen jälkeen käydä korjaamassa pari kiekkoa talteen niiden hintojen ollessa kuitenkin hyvin maltillisia, 5-10€ luokkaa.
Kellon lyödessä 22.00 alkuruoan tarjoilu alkoi Amputoryn hyökätessä lavalle. Tämän death metallia soittavan pumpun aloittaessa ravintolassa haahuili noin 30 henkilöä. Vaatetuksista pystyikin helposti laskemaan ketkä olivat saapuneet nauttimaan illallista ja ketkä lätkimään biljardia. Aloitus oli oikein väkevä ja heti noin viitisen hevaria hyppäsikin lavan eteen heiluttamaan nyrkkiä. Yhtyeen edellinen vokalisti Jarno Kokkonen tykkäsi ryypiskellä keikan aloitusten aikaan yleisön seassa, mutta hänet on korvattu vasta lavalla maistelevaan simasuuhun Henri Harbergiin. Henri vokalisoi myös yhtyeessä Pyuria. Laulaja pitikin säännöllisesti energiaa yllä jutellessa kappaleiden välissä yleisölle, ja paikoin tämä kiihtyi jopa väittelyksi innokkaan fanin kanssa. Hieman keskivartaloaan treenaava Harberg kuittasikin eturiville ”ryyppäätteks te? Mä ainakin ryyppään” ja ”lihavat ei juhli, ei tanssi, niin kuin en minäkään.” Yhtye tarjosi maukasta metallia sekä huumorilla maustettua alkupalaa. Amputory päätti ensimmäisen kattauksen reilun puolen tunnin jälkeen.
Juoma-ja tupakkataukojen jälkeen noin kello 23.00 oli Re-Armedin vuoro ottaa soppakauha haltuun. Yleisöä oli tässä vaiheessa saapunut paikalle jo kiitettävät rapiat 50. Yhtye räväyttikin luulot pois saman tien rankalla otteella. Ihmisiä tämän ansiosta valui lavan eteen jo hieman aktiivisemmin. Blackpoolin tarjoama lava ei kuitenkaan ollut viisi-henkiselle yhtyeelle tarpeeksi kattava vaan Re-Armedin energisin voima, basisti Juhana Heinonen laajensi esiintymisaluetta baarin puolelle ja välillä kaveria ei näkynyt enää missään vaikka soitto kuului. Keikan puolen välin saavuttua eetteriin iskettiin yksi bändin yksi kuuluisimmista kappaleista ”Total Lack Of Communication”. Tämä saikin pienehkön porukan innostumaan moshpittiin. Vaikkakin pitin aloittelijoina toimi oma valokuvaajani, niin kaikki lasketaan. Yhtye soitti muutaman vedon kuun puolen välin jälkeen julkaistavalta uudelta lätyltä kolmisen raitaa, mitkä maistuivat oikein väkevästi ja lähes pakottavat levykauppaan oikean hetken osuessa kohdalle.
Two Minutes Before Midnight toimittajan tarkkailun alla ollut Re-Armed jätti pöydän pääruokalajin tarjoavalle A.R.G.:lle. Tässä vaiheessa yleisössä oli havaittavissa pienehköä väsymistä, mutta miksauspöydässä tilanne hoidettiin loistavasti hienoilla taustamusiikeilla. Pääesiintyjä hyppäsi kelkkaan lähempänä puolta yhtä ja ei jättänyt ketään kylmäksi. Selkeästi oli havaittavissa ketä ihmiset olivat saapuneet seuraamaan. Yleisöä tässä vaiheessa oli jo laskupään hämärtyessäkin noin sadan luokkaa. Yhtye tarjoili väkevää thrash-painoitteista metallia ja oli valojen sekä miksauspöydän ansiosta illan selkeä päätähti. Shown osalta keikka oli hieman aneeminen, koska basisti hoiti myös lauluosuudet ja täten lavaesiintyminen jäi laiskanpuoleiseksi. Pientä hymyä suupieliin sai yhtyeen toivoma viiden sekunnin hiljainen hetki Sopokan tapahtumia kunnioittaen, kyseessä siis olivat salaman iskut, jotka tappoivat n. 300 lammasta Norjan Lapissa. Toki tämäkin saatiin sössittyä yleisön puolesta, joka pysytteli hiljaisena tuskin sekuntia pidempään.
Ilta saatiin päätökseen noin yhden aikaan kalenterin siirtyessä merkitsemään syyskuun ensimmäistä lauantaita. Ilta tarjosi oikein positiivisen ja metallin täytteisen illan. Näistä yhtyeistä jokainen jatkaa Suomen rundiaan yhdessä tai erikseen, mutta jos yksikin sattuu osumaan lähistölle, on livekunto suositeltavaa käydä tarkistamassa. Aikaisemmin miettimäni levyjen hankinta karahti sen sijaan väkevästi karille, osaksi oman hajamielisyyteni, mutta myös tiskin sijoituksen suhteen.
Illasta jäi loistava sekä maukas maku suuhun ja yhden jälkeen yöllä vaihtoehdoista paikallisen yökerhon kanssa ei tarvitse väitellä. Humaltuneena oluesta sekä laadukkaasta thrash/death metallista päätin kävellä syksyisen tähtitaivaan alla kotiin.
Teksti: Jussi Krannila
Kuvat: Riku Krannila
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
