Ylivieskalta ponnistava Wagtails tarjoilee singlellään ”Old, Cold Love” reippaan annoksen aurinkolasit päässä avoautolla ajamiseen soveltuvaa rock-musiikkia, joka varmasti sopii jokaiselle 1970-luvun rockista nauttivalle kuin nenä päähän.
Kappaleen alussa kuultava bassoline tuo mieleen Blondien ”Call Me”-kappaleen ja biisin taustalla kuuluvat urut muistuttavat todella paljon Deep Purplea sekä Uriah Heepia. Vokalisti Jenna Kosunen laulaa vakuuttavasti ja vaikuttavasti, sävelet sointuvat juuri niinkuin pitää ja suoritukset onnistuvat tuottamaan kylmiä väreitä erityisesti kertosäkeessä.
Täydellisyyksiin tässä ei kuitenkaan päästä, hieman ennen kappaleen loppua tulee klassinen ”rämpytys” lopetus, johon kuulija helposti olettaa biisin loppuvan, mutta yllättäen se jatkuu vielä puolikkaan kertosäkeen verran. Tuntuu kuin biisille olisi tehty kaksi lopetusta mutta ei olla osattu päättää kumpi valitaan, joten kappaleeseen on lätkäisty molemmat.
Wagtails osoittaa potentiaalinsa mutta valitettavasti ei onnistu tarjoamaan mitään uutta genreensä nähden. Tästä huolimatta yhtye tarjoilee musiikkinsa sen verran vakuuttavasti, että onnistuu herättämään mielenkiinnon kokoonpanon muuhun tuotantoon.
3+/5
Iisakki Anttila
Linkkejä:
https://www.facebook.com/wagtailsband/
https://www.instagram.com/wagtailsband/
Oluen ja ajanhaaskaamisen ohella parhaiten uppoaa black ja folk metal mutta olen avoin myös monille muille genreille. Vittu Fuck Ass.
 Metalliluolan arvio, Iisakki Anttila.){kind=link}