Helloweenista 1980-luvun lopulla poistunut Kai Hansen pisti nopeasti kasaan oman yhtyeensä, joka oli nyt käsittelyssä olevaan vuoden 1995 levyyn mennessä julkaissut jo kolme studioalbumia. Yhtyeen neljännellä levyllä edessä oli muutos. Vokalisti Ralf Scheepers oli poistunut takavasemmalle ja Hansen otti itse täysipäiväisen laulajan tehtävät ensimmäistä kertaa sitten Helloweenin ”Walls Of Jerichon” 10 vuotta aikaisemmin. Hansenin ääni ei ollut yhtä kirkas ja ikkunoita hajottava kuin edeltäjänsä, mutta jollain kumman tavalla se sopi yhtyeen power metallin ja perinteisen hevin keitokseen täydellisesti.
Vapauden maahan meidän johdattaa ehkä se Gamma Rayn tunnetuin ja mahdollisesti kaikkien aikojen kovin kappale ”Rebellion In Dreamland,” joka julistaa sanomaansa ylväästi liki 9-minuutin kestonsa ajan. Läpi laaksojen ja kukkuloiden mennään ja yksi heavy metallin peruskivistä on valmis. Seuraavaksi kajahtava ”Man On A Mission” on yksinkertaisesti klassista power metallia. Tämä levy ilmestyi 20 vuotta sitten, jolloin tällaista musiikkia ei kovin moni kehdannut myöntää kuuntelevansa. Keskivaiheilta on nostettava vielä esiin nimibiisi, joka on loistava esimerkki siitä miten voimametallia tehdään murskaavalla tehokkuudella niin, että homma todella tuntuu rintalastassa melodiasta sanoituksiin saakka. Blind Guardianin Hansi Kursch täydentää hommaa laulullaan parissakin kappaleessa, ja tuo tehokkaan lisäyksen kuoroihin, jotka on toteutettu tyylillä.
Mukana on toinenkin nimivieras. Tuolloin Hansenin tapaan Helloweenin jättänyt Michael Kiske laulaa biisin ”Time To Break Free”, joka on yksi lempi GR-vedoistani muistuttaen ehkä odotetusti jonkin verran Helloweenin ”Keeper Of The Seven Keys”-aikakautta. Lopuksi ”Afterlife” on tunteellinen tribuutti itsemurhan tehneelle alkuperäiselle Helloween-rumpali Ingo Schwichtenbergille.
Erityisesti 2000-luvun vaihteessa uusia power metal yhtyeitä alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella ja taso vaihteli hyvästä ja tarttuvasta musiikista täysin tyhjänpäiväiseen. Italialaisen Rhapsodyn vanavedessä paisuttelu ylsi jopa naurettaviin mittasuhteisiin. Genressä on muutakin kuin orkestereiden pauhu korkeiden kuorolaulujen saattelemana. Silloinkin kun tusinatavaraa tuli markkinoille enemmän, Gamma Ray näytti miten homma kuuluu hoitaa. ”Land Of The Freen” biiseissä on vaihtelevuutta, rankkuutta, tunteiden skaalaa ja särmää vaikka muille jakaa.
Levyä on pidetty teemalevynä, periaatteessa kappaleet sitoo yhteen vain kapina tyranniaa vastaan ja murtautuminen vapauteen, mikä teemana on toistunut Kai Hansenin kappaleissa läpi koko miehen uran. Vapauden maa edusti Hansenin itsensä mukaan musiikkia ja sen tarjoamaa pakoa kylmästä todellisuudesta.
”Land Of The Free” on yleisesti menestynein Gamma Ray-albumi, vaikka ei välttämättä aivan se kaikkein paras. Se aloitti todella kovan suoran GR-levyjä, joka huipentui vuoden 2001 ”No World Order”- mestariteokseen. ”Land Of The Freen” jälkeen Dirk Schlächter vaihtoi takaisin alkuperäiseen soittimeensa bassoon. Kehiin astuivat myös kitaristi Henjo Richter ja rumpuihin Dan Zimmermann muodostaen ehkä sen kovimman ja tunnetuimman Gamma Ray-kokoonpanon. Useita loistavia kappaleita bändiltä on sen jälkeen kuultukin, mutta joskus on hyvä palata ajassa taaksepäin perusasioiden äärelle. ”have no fear, rebellion is here!”
9+ /10
Ville Krannila
1.Rebellion In Dreamland
2.Man On A Mission
3.Fairytale
4.All Of The Damned
5.Rising Of The Damned
6.Gods Of Deliverance
7.Farewell
8.Salvation’s Calling
9.Land Of The Free
10.The Saviour
11.Abyss Of The Void
12.Time To Break Free
13.Afterlife
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}