50 vuotta raskaan rockin juhlaa: Purple Night @Gloria, Helsinki 6.10.2018

Deep Purplen ura on kestänyt uskomattomat 50 vuotta.

Vuonna 1968 debyyttilevynsä julkaisseen yhtyeen ensimmäisestä kokoonpanosta mukana on edelleen rumpali Ian Paice, mutta vokalisti Ian Gillan ja basisti Roger Glover liittyivät jo seuraavana vuonna. Yhtye oli toki telakalla vuodet 1976-1984, mutta muisto säilyi vahvana ja noina vuosina mm. sukupuun muut yhtyeet Rainbow, Whitesnake ja Ian Gillanin yhtyeet tarjosivat Purple-faneille laadukasta hard rockia.

Vuonna 2018 myös Suomen virallinen Deep Purple –faniyhdistys Perfect Strangers of Finland juhli 20 vuotista historiaansa. Tämän kunniaksi Purple Night -juhlailta Helsingin Gloriassa sisälsi lähes kuuden tunnin edestä Deep Purplen ja Rainbown musiikkia läpi koko viiden vuosikymmenen.

Klo 19 jälkeen paikalle saavuttaessa jo kakkukahveilla huomasi selvästi lämminhenkisen tunnelman ja kun pääsalin ovet avattiin, oli mukava panna merkille kasvanut yleisömäärä. Arviolta reilut 180 henkeä riitti pitämään ilmapiirin positiivisena, ja ikäjakaumasta päätellen monet olivat seuranneet Purplen ja Rainbown uraa jo 1970-luvulta saakka.

Alakerrassa myyntipöytien luona kävi aktiivinen keskustelu aina kun musiikissa tuli taukoja, tulevaa mielenkiintoista ”Highway Star – Ritchie Blackmoren vuodet 1968-1993” -kirjaansa promotoinut Mika Järvinen keskusteli fanien kanssa ja näytti läppäriltä sivuja tulevasta teoksestaan joka mapittaa yksiin kansiin yhtyeen historiikin Blackmoren vuosien ajalta. Kirjaa saa tilattua linkistä. Lisäksi mukana oli faniklubin oma myyntipöytä lehtineen ja paitoineen.

Illan avasi jonkin aikaa klo 20 jälkeen Rainbow Shakers solistinaan Jukka Nummi. Itseoikeutetusti ”Eyes Of The Worldilla” pelin käynnistänyt ja aiemmin mm. Joe Lynn Turneria LankaFestissä taustoittanut yhtye tulkitsi reilun tunnin ajan Rainbown tuotantoa. Valintoja saatiin kaikilta bändin studiolevyiltä, ainoastaan vuoden 1983 ”Bent Out Of Shape” jäi jostain syystä paitsioon. Hienoa oli kuulla vuoden 1981 ”Difficult To Cure” -levyn unohdettu helmi ”Magic” sekä bändin toistaiseksi viimeisimmältä ”Stranger In Us All” -albumilta mahtava ”Black Masquerade”.

Nummi teki hienoa työtä vokaaleissa ja mukava oli seurata myös kosketinsoittaja Jere Hartikaisen ja kitaristi Mauri Savolaisen yhteispeliä. Molemmat selvästi myös nauttivat lavalla olosta ja minkäänlaista puutumista satoja kertoja vaivattuihin klassikoihin ei ollut havaittavissa. Encorena yhtye veti yllätysnumerona Joe Lynn Turnerin soolokappaleen ”Blood Red Sky”, joka itämaiselta tunnelmaltaan ja vahvalla melodiallaan olisi sopinut hyvin mille tahansa Rainbow-levylle.

Vaikka Rainbow itsekin on aktivoitunut satunnaisten keikkojen ajaksi, tuskin ”Gates Of Babylon”, ”Magic” tai varsinkaan ”Black Masquerade” enää settilistoihin koskaan tulee kuulumaan. Tältä pohjalta ammattitaitoista esitystä näistä biiseistä oli erityisen mukavaa olla todistamassa.

PSOF-tervehdysten jälkeen oli Deep Purplen materiaalin vuoro ja vaihtuvissa kokoonpanoissa useat eri muusikot ja laulajat tulkitsivat 50 vuoden ajalta 40 kappaletta. Jokaiselta levyltä saatiin vähintään yksi poiminta mukaan settiin hittien ja harvinaisempien helmien kautta, lopuksi vielä nopeassa syklissä tarjoiltiin medley suosituimpia klassikoita

Johan Mattjus (Solid Faces) avasi pelin poiminnoilla 1960-luvun lopun Purplen alkuhämärästä, mikä mahdollisti version Ike & Tina Turnerin hitistä ”River Deep, Mountain High” sekä ”April” -kappaleesta, jota en muista koskaan kuulleeni aiemmin livenä missään muodossa. Heti perään oli monessa laulukuviossa kokeneen Anssi Stenbergin vuoro ja ilmoille saatiin samalta aikakaudelta ikivihreä ”Hush”. Kyseessä oli tosin vuoden 1998 remasterista sovitettu versio.

Maamme Purple-kuvioista aiemmin tutun Conquest-solisti Peter James Goodmanin vauhdikkaan ”Speed King” -vedon jälkeen valot enteilivät tunnelman tiivistymistä. Yö-yhtyeestä äskettäin poistunut Jukka Jay Lewis on hänkin kuulunut aiempien PSOF-iltojen vakioesiintyjiin ja Purple-klassikot irtosivat mieheltä hienosti. Lewis omasi myös selvän vuosikymmenien kokemuksella hankitun taidon ottaa yleisönsä ja karismaa riitti. Dramaattinen Ian Gillanin soolosovitus ”Demon’s Eye” kuului illan komeimpiin tulkintoihin. Vieressä Tuomas ”Tuoppi” Heikkinen säesti oivallisesti draamaa kitarallaan.

Myös ulkomailta on perinteisesti illan aikana kuultu vahvistuksia ja paikan täytti tällä kertaa italialainen Suomen The Voice Of Finlandista tuttu Andrea Brosio. Brosion mikrofoni olisi saanut olla hiukan kovemmalla soundikartassa, mutta Purplen loistokkaimpiin hitureihin kuulunut Gillan-sovitus ”When A Blind Man Cries” antoi äänelle mahdollisuuden kohota salin kattoon. Heti jatkoksi kiskaistiin vuoden 2003 ”Bananas”-levyn  tunnelmapala ”Haunted”, joka väkisin kalpeni edellisen esityksen jälkeen. Erityispisteet Sven Wannäsin hyvin taidokkaille kosketinsoitinkuvioille molemmissa kappaleissa.

Ykkössetin bonusnumeroina saatiin kaksi 1970-luvun ehdotonta Purple-klassikkoa: ”Highway Star” sekä ”Child In Time”. Näissä laulajan hommat hoiti toinen ulkomaan vahvistus, chileläinen ja Fireland-yhtyeessä vaikuttava Rafael Castillo, jonka tulkinta jälkimmäisessä biisissä oli todella loistavaa kuultavaa. Deep Purple ei ymmärrettävästi ole esittänyt kappaletta yli 15 vuoteen, ja sen korkeat kohdat ovat haastavia kenelle tahansa vokalistille. Castillon kirkaisut irtosivat virheettä, ja mukavasti erilainen Ian Gillan Bandin myöhempää versiota mukaillut sovitus toi kappaleeseen erilaista tunnelmaa. Rafael jäi lavalle vielä hetkeksi lausumaan alkusanat seuraavaan ”The Battle Rages On” –levyn eeppiseen ”Anyaan”, jossa lauluvastuun otti Goodman. Biisi oli sovitettu Stuttgartin 1993 liveversiosta.

Ensimmäisen setin paketoi akustinen medley, jossa ”Soldier Of Fortune” ja ”You Keep On Moving” saivat arvolleen sopivan hämyisen esittelyn.

Illan aikana useissa kappaleissa taidokasta taustamattoa tarjonnut kosketinsoittaja Iida Häkli lauloi Glenn Hughesin aikanaan ”Come Taste The Band” -levylle sävähdyttävästi tulkitseman ”This Time Around” -balladin tunteella. Hughes itse herkistyi kyyneliin laulaessaan kappaleen hänen kanssaan sen säveltäneen Jon Lordin muistolle Royal Albert Hallissa joitakin vuosia sitten. Puitteet olivat Gloriassa hieman pienimuotoisemmat, mutta tunnelmassa vangittiin samaa herkkyyttä.

Lopuksi ilmoille saatiin jopa kevyttä bluegrass-meininkiä tarjoilleet ja raskaalla kädellä uusiksi sovitetut ”Lazy” ja illan ensimmäinen versio ”Smoke On The Waterista”. Tämän myötä siirryttiin klubin historiamuisteluihin sekä katsomaan Deep Purplen Haminassa viime heinäkuussa videolle taltioidut terveiset 20-vuotiaalle fanikerholle. Ian Gillan välitti onnittelut ja lopuksi tarjosi katsojille kirjaimellisesti banaania.

Settien välisellä lyhyellä tauolla oli lisäksi aikaa jututtaa PSOF:in puheenjohtaja Jari Kaikkosta, joka selvästi huokui tyytyväisyyttä illan esiintyjiin, yleisöön sekä tunnelmaan:

Huikeat fiilikset. Olihan tätä raskas rakentaa, mutta nyt kun taas näkee iloiset ilmeet ja onnistuneen keikan, niin mikäs tässä on pöllötellessä. Organisointi toki oli haasteellista, kuka mitäkin esittää ja koko biisilistan rakentaminen. Mutta ajan kanssa selvitään ja kuten näkyy, kaikki on hienosti.

Vuoden 2016 Purple Nightia teemoittanut ”Come Taste The Band” ei usein nouse yhtyeen huippulevytysten joukkoon eri fanirankingeissa, mutta albumin sielukas funk-vaikutteinen hard rock on mainettaan selvästi parempaa materiaalia.

Kaikkonen nosti omaa Purple-suosikkikappaletta tiedustellessa esiin varsin yllättävän valinnan samalta nimenomaiselta levyltä:

”Coming Home” vuoden 1975 ”Come Taste The Band” -levyltä. Jotain sellaista siinä on, josta olen aika tykännyt vähän vastarangan kiiskinä. Mutta tosiasiahan on, että kun niitä levyjä alkaa kahlata läpi, hienoja kappaleita on lukuisia. Ne ovat kaikki erilaisia.

Taustalla soi jo tässä vaiheessa toisen setin alkua enteillyt ”Slaves & Mastersin” melodinen huippuavaus ”King Of Dreams”, joka loistavine kosketinsoitinintroineen veti kerhon pomonkin varsin vikkelästi takaisin katsomoon. Illan musiikillisena johtajana toiminut kitaristi Petteri Hirvanen sai loistaa ”Purpendicular”-albumin kuuluisassa ”Sometimes I Feel Like Screamingissa”, jolla Steve Morse aikanaan todisti täyttävänsä Blackmoren sandaalit omalla tunnistettavalla tavallaan.

Erityisen hieno veto saatiin yhdestä omista ikisuosikeistani kun Stenberg huusi ”Stormbringerin” jatkoksi myös ”Burnin” todellisella vimmalla. Taustabändi teki sekin tässä kohtaa todella varmaa työtä.

”The House Of Blue Lightin” ja ”Dead Or Aliven” kasaritunnelmien myötä illan instrumentaaliosioon, jossa kitarassa Henric Blomqvist ja Petteri Hirvanen sekä rytmisektio Seppo Salmi ja Juhana Länttä loihtivat taidokkaita kuvioita ”Contact Lost” ja ”Owed To G” -sovituksissa.

Viimeinen mutka ennen loppusuoraan saatiin uudemman Purple-materiaalin myötä. Mattjus sekä Brosio vakuuttivat vokaaleissa erityisesti ”Loosen My Stringsin” sekä ”All The Time In The Worldin” soidessa.

Pian tämän jälkeen alkoi laulajaruletti, jossa solistit vaihtuivat lennosta ja klassikoa lyötiin tiskiin toisensa jälkeen: ”Mistreatead”, ”Strange Kind Of Woman”, ”Knockin’ At Your Back Door”, ”Woman From Tokyo”, ”Space Truckin'”...kappaleita ei kuultu aivan kokonaisuudessaan, mutta jo usean tunnin setin jälkeen oli mielenkiintoista kuulla näitä tälläkin tavalla esitettynä. Kokonaisuus rullasi hienosti ja vaikka Mattjus meinasi kerran astua kehiin hieman liian aikaisin Brosion vielä lämmitellessä ”Mistreatedin” jälkilöylyissä keuhkojaan, Hirvasen sekä kosketinsoittaja Ilari Kaupin rakentama kokonaisuus pelasi loistavasti.

Ilta päättyi hiukan ennen klo 2 aamuyöllä koko solistijoukkueen ja usean kitaristin yhteisesitykseen klubin nimikkokappaleesta ”Perfect Strangers” sekä itseoikeutetusti maratonin päättäneestä klassikosta ”Smoke On The Water”. Kerhon puheenjohtajakin oli selvästi liikuttuneessa tilassa.

Ensimmäinen Purple Night 10 vuotta sitten oli hetki, kun tiedettiin onnistuneemme. Se oli ensimmäinen kerta kun järjestimme näitä konsertteja ja kun huomasi, että paikka oli loppuunmyyty jo klo 21, se oli mahtavaa. Tietysti Purple-yhtyeen tapaamiset ovat olleet hienoja nekin. Eiväthän ne ole aina olleet pitkiä hetkiä, eikä ole päässyt kovin syvällisille juttusille, mutta valokuvat on otettu ja muutama sana vaihdettu. Ei voinut pikkupoikana ymmärtää tällaista mahdollisuutta koskaan tulevankaan.

Hyväntuulinen yleisö valui pikkuhiljaa Gloriasta Helsingin kylmänraikkaaseen yöilmaan. Kommentit illan jälkeen kertoivat arvostuksesta itsekin faninäkökulmasta lavalla vaikutteisiin musiikoihin ja toisaalta siitä, että Deep Purplen ja Rainbown musiikki on ajatonta. Musiikki myös konkretisoi jälleen kerran sen, ettei kukaan uusi tulokas ole aivan heti ottamassa näiden yhtyeiden valtikkaa.

Fanikerhoilla on aina se ongelma, ettei siitä jatkuvuutta tiedä jos itse jättäytyisi pois. Homma kuitenkin aina personoituu. Musiikki on vahvaa ja iätöntä. Mutta 50 vuotta on menty eteenpäin bändin mukana, kyllä luulen että homma tässä vielä jatkuu.

Perfect Strangers of Finland PSOF ry 20 year Purple Night 2018
Setlist Gloria 6.10.2018:

RAINBOW SHAKERS
Eyes Of The World
Death Alley Driver
I Surrender
Gates Of Babylon
Stone Cold
Magic
Black Masquerade
Stargazer
Catch The Rainbow
Can’t Happen Here
Spotlight Kid
Blood Red Sky

PURPLE NIGHT PART 1
1. River Deep Mountain High
2. April
3. Hush
4. Place In Line
5. Fireball
6. Speed King
7. Demon’s Eye
8. Spanish Archer
9. When A Blind Man Cries
10. Haunted
11. Highway Star
12. Child In Time
13. Anya
ACOUSTIC MEDLEY
14. You Keep On Moving
15. This Time Around
16. Soldier Of Fortune
17. Lazy
18. Smoke On The Water

PSOF presentation and congratulations

PART 2
19. King Of Dreams
20. Sometime I Feel Like Screaming
21. Stormbringer
22. Burn
23. Dead Or Alive
24. Clearly Quite Absurd
25. Ted The Mechanic
26. Almost Human
27. Contact Lost
28. Owed to ’G’
29. Loosen My Strings
30. All The Time In The World
31. All I Got Is You Andrea
MEDLEY II
32. Black Night
33. Knocking At Your Back Door
34. Woman From Tokyo
35. Strange Kind Of Woman
36. Pictures Of Home
37. Mistreated
38. Space Truckin’
39. Maybe I’m A Leo
ENCORE
40. Perfect Strangers
41. Smoke On The Water

Illan artistit

Laulajat:
Johan Mattjus
Anssi Stenberg
Peter James Goodman
Jukka Lewis
Andrea Brosio
Rafael Castillo
Henkka Niskala

Kosketinsoittajat:
Iida Häkli
Sven Wannäs
Tomi Korpela
Ilari Kauppi

Rumpalit:
MikkoYksNeuvonen
Juha Hämäläinen
Tatu Pärssinen
Henrikki Hemu Häsänen

Basistit:
Jukka Jylli
Seppo Salmi (myös mandoliini)
Ilkka Pättiniemi (myös akustinen kitara)

Kitaristit:
Henric Blomqvist
Tuomas ”Tuoppi” Heikkinen
Mauri Savolainen
Juhana Länttä (John London)
Petteri Hirvanen

Taiteellinen johtaja:
Petteri Hirvanen

Medleyosuudet:
Petteri Hirvanen & Ilari Kauppi

Rainbow Shakers:
Jukka Nummi – laulu
Mauri Savolainen – kitara
Petteri Gullsten – basso
Jere Hartikainen – koskettimet
Jyke Huttunen – rummut
Katja Sutela & Sanna Paitsola – taustalaulu

Illan aikana taltioitu videomateriaali tallennetaan aluksi Facebook-ryhmään ”History of PSOF’s Purple Nights 2008” ja myöhemmin myös kotisivuille www.psof.fi.

Teksti ja kuvat: Ville Krannila ©Metalliluola
Videot: Esa Kankaala