Youth Gone Wild: Sebastian Bach 50 vuotta!

MAINOS:



Skid Rown vokalistina 1980-luvun lopulla maineeseen noussut Sebastian Bach täyttää 50 vuotta.

Aikanaan nuoruuden voimaa edustaneen yhtyeen keulahahmona vuodet 1987-1996 toiminut Bach ei ole vaikuttanut yhtyeessä yli 20 vuoteen ja bändi on parhaillaan kolmannessa laulajassaan, tästä huolimatta useimmat yhdistävät Bachin nimenomaan Skid Rown menestysvuosiin.

Sebastian Philip Bierk syntyi Kanadassa ja liittyi vain 14-vuotiaana ensimmäiseen yhtyeeseensä Kid Wikkid, josta siirtyi jonkin verran mainetta keränneeseen amerikkalaiseen Madam X-kokoonpanoon. Skid Row oli puolestaan perustettu 1980-luvun puolivälissä New Jerseyssä ja yhtyeen ensimmäisenä laulajana toimi Matt Fallon. Vokalisti jätti bändin vuonna 1987. Taitelijanimen Sebastian Bach omaksunut Bierk esiintyi rock-valokuvaaja Mark Weissin häissä, ja siellä tekemänsä vaikutuksen pohjalta sekä yhteisten tuttavien kautta pääsi Skid Row -koesoittoon alkuvuodesta 1987.

Mick Hutson/Redferns

Bach oli viimenen palapelin osa menestyskaavaan. Laulaja omasi kirkkaan melodisen ja saman aikaisesti aggressiivisen äänen, joka erotti Skid Rown aikakauden glam-yhtyeistä. Bändissä oli samaa vaarallisuutta kuin vuonna 1987 debyyttilevynsä ”Appetite For Destruction” julkaiseessa Guns N’ Rosesissa. Kitaristit Dave ”Snake” Sabo ja Scotti Hill soittivat vihaisesti ja intensiivisellä otteella jopa balladeissa, ja rytmiryhmä Rachel Bolan sekä rumpali Rob Affuso piti taustan samalla tavalla omintakeisen raskaana ja painostavana.

Sabo oli aiempina vuosina ystävystynyt Jon Bon Jovin kanssa ja 1980-luvun puolivälissä yhdeksi hard rockin menestyneimmistä yhtyeistä nousseen Bon Jovin managerin Doc McGheen avustuksella Skid Row sai levytyssopimuksen Atlanticille vuonna 1988. Ensin bändin oli maksettava kitaristilegenda Gary Moorelle 35 000 dollaria oikeuksista nimeensä. Moorella oli ollut Skid Row –niminen yhtye Irlannissa 1970-luvun alussa.

Skid Row julkaisi yhtyeen mukaan nimetyn debyyttilevynsä alkuvuodesta 1989. Albumi myi viisinkertaista platinaa ja sisälsi hittisinglet ”18 & Life” sekä ”I Remember You”. Lisäksi mukana oli ”Youth Gone Wild”, joka muodostui nopeasti bändin anthem-lauluksi. Bändi lämmitteli Bon Jovia tämän huippusuosioon yltäneellä ”New Jersey” -maailmankiertueella. Alusta alkaen yhtye herätti huomiota energisellä esiintymisellä sekä Bachin aggressiivisella laulutyylillä, ajoittain levottomaksi käyneillä palopuheilla ja lavatilan hyödyntämisellä.

Bach totesi omasta elämäntyylistään vuonna 1995:

I’m glad I live in my own world, as I don’t like the one everyone else lives in. If it’s not cool to sing, take me out in the back and shoot me, as that’s what I do for living. I would give anything for the 80’s to last forever.

Springfieldin konsertissa marraskuussa 1989 yhtye pääsi otsikoihin kun eturivistä heitettiin Bachia pullolla ”Piece Of Me” -kappaleen esityksen aikana. Laulaja vastasi heittämällä pullon takaisin osuen syyttömään naispuoliseen sivusta katsojaan, tämän jälkeen vokalisti hyppäsi yleisöön hakaten häiriköijän. Tapaus on nähtävissä videolla alta, ja osaltaan lisäsi Skid Rown ympärillä vallinnutta kapinallisuuden auraa. Myöhemmin vokalisti kantoi paitaa, jossa luki ”AIDS kills faggots”, ja jälleen skandaali oli valmis.

Bändi levytti debyytin tuottaneen Michael Wagenerin kanssa toisen kiekkonsa ”Slave To The Grind” loppuvuodesta 1990. Levy nousi Amerikan listaykköseksi. Skid Row oli tämän myötä 1990-luvun alun suosituimpia hard rock-bändejä. ”Slave To The Grind” myi sekin tuplaplatinaa, vaikka levy oli edeltäjäänsä raskaampi, eikä sisältänyt vastaavia superhittejä.

Yhtye kiersi levyn myötä yli vuoden lämmitellen Guns N’ Rosesia ja soittaen vuoden 1992 Monsters Of Rock –festareilla Doningtonissa. Grungen valtakausi kuitenkin ajoi yhtyeen kriisiin, vaikka se ei soundiltaan kuulunutkaan Poisonin, Warrantin tai Cinderellan kategoriaan. Ironista kyllä, Poison ajoi Skid Rown ohi kasvojen pesussa tasokkaalla albumillaan ”Native Tongue”. Vuoden 1992 cover EP ”B-Side Ourselves” ei vakuuttanut ja McGhee käski yhtyettä pitämään välivuoden, luottaen siihen, että grunge häipyisi ilmiönä taka-alalle.

Grunge häipyikin lopulta, mutta musiikillinen ympäristö oli muuttunut pysyvästi 1980-luvulta. Liian pitkäksi venyneet ”Subhuman Race” -levyn sessiot tuottivat sekavan ja edeltäjistään suosiossa selvästi jääneen lopputuloksen. Tuottajaksi saapui Metallican ja Mötley Crüen kanssa kultaa vuollut Bob Rock, mutta yhteistyö oli alusta alkaen väärällä pohjalla. Kiertueella bändi ajatui vaikeisiin ristiriitoihin ja rako Bachin sekä muun yhtyeen välillä syveni entisestään. Aikaisempiin vuosiin verrattuna pienentyneet keikkapaikat eivät auttaneet asiaa.

Bach kertoi vuosia myöhemmin haastattelussa Lemmyn tukeneen yhtyettä synkällä hetkellä Etelä-Amerikassa, kun riitaisa yhtye ei pärjännyt pääesiintyjä Motörheadille lainkaan suosiossa. Kilmister rohkaisi Bachia ja kertoi parempien aikojen voittavan, mutta Skid Rown kohtalo oli sinetöity. Alkuvuodesta 1996 suurena Kiss-fanina tunnettu Bach buukkasi yhtyeen omin päin lämmittelemään Kissiä maskimiesten ensimmäisellä reunion-kiertueella. Bolanin punk-sivuprojekti Prunella Scales esiintyi samaan aikaan muuaalla ja lisäksi muu yhtye ei suostunut lämmittelemään Kissiä. Bach vastasi hehkuttamalla keikkaa liian aikaisin ja julistamalla, ettei yksikään yhtye ole liian iso lämmittelemään Kissiä. Tämä oli viimeinen niitti ja Sebastian sai kenkää Skid Rowsta.

Bach ei ollut lausoinnoissaan erityisen ystävällinen entistä bändiään kohtaan ja vihaiset kannanoton jatkuivat vuosien ajan puolin ja toisin:

Rachel and Snake were the best songwriters I ever fuckin’ met and they just don’t do it anymore. Anyone can go on the internet and find out what happened between me and the guys. Ozone Monday was supposed to be the fourth Skid Row -record, the reason I’m not singing on it is that it fucking sucks!

Bach perusti nopeasti oman yhtyeensä The Last Hard Men. Skid Row kasasi rivinsä ensin Ozone Monday –nimellä ja myöhemmin taas tunnetummalla monikolla uuden laulajan Johnny Solingerin kanssa vuonna 1999. Solinger jätti yhtyeen vuonna 2015 ja TNT-vokalisti Tony Harnell korvasi hänet muutamien kuukausien ajaksi. Kemiat eivät toimineet ja Harnell sai väistyä Dragonforcessa vaikuttaneen ZP Theartin tieltä. Tämä kokoonpano nähdään Suomessa toukokokuussa 2018.

Ethan Miller/Getty Images

Bach levytti The Last Hard Menin kanssa albumin, joka levy-yhtiö Atlanticin toimesta jätettiin ainoastaan hyvin pieneen jakeluun. Käytännössä ensimmäinen Bachin suuremmalle yleisölle saatettu julkaisu ”Bring ’Em Bach Alive” ilmestyi vuonna 1999. Levy koostui suurimmaksi osaksi Skid Row -klassikoiden livenauhoituksista, mutta mukana oli myös viisi uutta kappaletta ja Accept-kitaristi Wolf Hoffmann vieraili kappaleessa ”Rock’n’Roll”.

2000-luvun alussa Bach alkoi esiintyä Broadwayn tuotannoissa ja esitti mm. Jekyll & Hyden sekä Jesus Christ Superstarin roolit. Hän kävi myös koelaulussa Velvet Revolverissa ongelmallisen Scott Weilandin jätettyä yhtyeen vuonna 2003, mutta yhteistyöstä ei tullut mitään. Sebastian julkaisi lopulta odotetun soololevynsä ”Angel Down” vuonna 2007, Axl Rosen vieraillessa levyllä. Bach kiersi tämän jälkeen vanhojen glam-tähtien Poisonin sekä Dokkenin kanssa ja toimi Guns N’ Rosesin lämmittelijänä “Chinese Democracy” –kiertueella.

Viimeisinä vuosina laulajalta on ilmestynyt kaksi sooloalbumia lisää. ”Kicking & Screaming” (2011) ja ”Give ’Em Hell” (2014). Hän on esittänyt Skid Row -klassikoita säännöllisesti konserteissaan ja vuonna 2015 nimesi kiertueensakin ”18 & LIVE” –teemalla. Siviilissä Bach on kolmannessa avioliitossaan ja miehellä on kaksi lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa.

Vuosien varrella huhut Skid Rown alkuperäiskokoonpanon paluusta ovat velloneet vahvoina. Yhtyeestä vokalistin kanssa samaan aikaan poistunut Affuso on kertonut olevansa valmis palaamaan ainoastaan siinä tapauksessa, että Sebastian on mukana. Bach on itse ollut myötämielinen reunion-kiertueelle, ja neuvotteluja on käyty managereiden välillä useaan otteeseen. Vanhat erimielisyydet ovat kuitenkin kaataneet neuvottelut kerta toisensa jälkeen ja viimeisenä kommenttinaan asiasta Rachel Bolan on todennut:

Tienaisimme miljoonia paluulla, mutta mikä järki siinä olisi? Onnellisuus on meille tärkeämpää tässä vaiheessa.

Bach on ristiriitainen hahmo lavalla ja sen ulkopuolella, mutta miehen voimakas ääni on säilynyt vahvana läpi vuosikymmenien ja on yhä hienossa iskussa eri livemateriaalin todistamana. Vaikka soololevyiltä ei Skid Rown veroista klassikkokamaa ole löytynytkään, biisit kuten ”American Metalhead” osoittavat Bachin omaavan kiistattoman lahjakkuuden myös tunnetun yhtyeensä ulkopuolella. Lisäksi miehen yhtyeessä soittaneet rumpali Bobby Jarzombek sekä kitaristit Nick Sterling ja Brent Woods ovat tarjonneet erinomaisen taustan vokalistin metallin ja heavy rockin rajamailla liikkuvalle esitykselle.

Teksti: Ville Krannila

Onnea 50-vuotiaalle Bachille!

Alta katseluun miehen parhaita esityksiä vuosikymmenien varrelta:

https://www.youtube.com/watch?v=4jpf-eC-Xlk

https://www.youtube.com/watch?v=8O317T6Zlno

https://www.youtube.com/watch?v=xa-y5RjL1vg

https://www.youtube.com/watch?v=gM7IBrszcl4

https://www.youtube.com/watch?v=G9SS-0SYefE

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.