[three_fourth]Ruotsalaisen Watainin toinen pitkäsoitto Casus Luciferi nosti bändin suuremman yleisön tietoisuuteen. Tämähän ei kaikille sopinut ja ”black metallin Metallica” yms. herjat lentelivät pitkin internetin ihmeellistä maailmaa. Se vielä, että Watain kumarsi syvään Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanasta tai Dissectionia kohtaan ei monia ilahduttanut. Vaikka yhtymäkohtia edellä mainittuihin löytyykin, niin Casus Luciferi on kokonaisuutena niin vahva teos, että epäkohtien kaivelu on tarpeetonta.
Watainin debyyttilevy Rapid Death`s Curse oli vielä suhteellisen raakile, riffivoittoinen kaaosmainen underground tekele, jota ei oikeastaan voi verrata millään tavalla kolme vuotta myöhemmin julkaistuun Casus Luciferiin. Tuotannollisesti oli otettu iso harppaus eteenpäin ja kappalerakenteet olivat huomattavasti selkeämpiä. Edelleen oli säilytetty black metallin kylmä ja pimeä tunnelma, joka onkin levyn yksi vahvuuksista. Melodiat värittävät synkkää taivasta siinä missä laulaja Erik Danielssonin pinnalla oleva raastava laulu kutsuu sinua liittymään helvetin joukkoihin.
Hyvän levyn tunnusmerkkejä on se, että levy tuntuu kestävän liian vähän aikaa. Levyllä on mittaa 50 minuuttia ja kuinka monesti levy pyöritetään aina kerralla lävitse. Voin sanoa, että lähes joka kerta. Levyn avaavan ”Devil`s Bloodin” Mayhemille velkaa olevat melodiat tuntuvat edelleen niin hyvältä kuin myös levyn päättävän nimibiisin surumielinen tunnelma. Se kuinka kovasti ”Black Salvation” on vahvoilla riffeillään saanut niskasärkyä tai miten temponvaihteluita sisältävä ”Opus Dei” on vaikuttanut syvälle sielumaailmaan, ovatkin vain harhakuvia täydellisestä maailmasta, mutta siellä on turvallista olla. Totuus on muualla.
Hyvän black metallin tuoma henkinen tyydytys saa tällä levyllä merkityksensä. Vaikka levyn alku onkin mestarin työtä, niin viimeistään bassovoittoisessa ”Puzzles ov Fleshissä” tai maailmanlopun tunnelmia tarjoilemassa ”I Am The Earthissa” ymmärtää, että kyseessä on levy, joita harvoin tulee vastaan. Raastava ”The Golden Horns of Darash” tai täydellisiä melodiankulkuja sekä voimariffejä sisältävän ”From Pulpits of Abomination” ansiosta albumi saa kliimaksin lähes 9 minuutin nimibiisi ”Casus Luciferin” aikana.
Tämä on harvoja levyjä, josta en löydä mitään narisemisen aihetta. Soundimaailma on riittävän raskas sekä musiikkityylille sopivan kylmä. Danielssonin laulu on miksattu sopivasti pinnalle kuin korostaakseen levyn äänimaailmaa ja tunnelmaa. Kahdeksan kappaletta ovat toinen toistaan parempia ja minkä vain voisi nostaa levyn parhaimmaksi. Harvoja levyjä jota voin suositella kaikille. Vaikka black metal ei olisikaan sinun juttusi, on levy ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Heittäkää ennakkoluulot tällä kertaa romukoppaan ja antakaa musiikin puhua puolestaan, koska kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaita albumeita tumman taivaan alla.
10 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Devil’s Blood 5:54
2. Black Salvation 6:52
3. Opus Dei (The Morbid Angel) 5:37
4. Puzzles ov Flesh 5:43
5. I Am the Earth 6:04
6. The Golden Horns of Darash 5:46
7. From the Pulpits of Abomination 6:40
8. Casus Luciferi 8:47
9. Watain 2:47[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
