[intense_dropcap skin=”default”]J [/intense_dropcap]ärjestyksessään 18. Tuska-viikonloppu tarjosi metallikansalle varsin monipuolisen kattauksen vanhoja legendoja, uusia tulokkaita ja yllättäviä kohtaamisia. Kesäkuun kotimaalle tyypilliset surkeat säätkin osoittautuivat kerrankin suosiollisiksi ja festareista päästiin nauttimaan varsin aurinkoisissa keleissä Suvilahdessa. Metalliluola matkasi paikalle usean toimittajan voimin ja tarjoilee kattavan raportin viikonlopun tapahtumista perjantaista alkaen.
Architects
Näin bändin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Setti aika peruskauraa, joskin minulle se tunnetuin biisi eli ”Learn To Live” jäi kuulematta. Sää oli jopa yllättävän hyvä, sillä ennuste povasi pilvistä päivää, mutta aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Soundit yhtyeellä olivat kunnossa, laulu perus mukavaa suorittamista, joskin joukossa oli pientä heittelyä äänen kuuluvuudessa. Yleisöä lavan lähettyvillä oli vielä aika vähän, ja bändikin noteerasi tämän. Aikainen asema ohjelmakortissa ja yhtyeen vähäinen tunnettuus kuitenkin selittivät asian.
(ML)
Lamb of God
Toinen perjantain pääesiintyjistä oli Lamb of God. Yleisö oli selvästi odottanut LoG:n saapumista Tuskaan, joka tapahtui kolme vuotta myöhässä laulaja Randy Blythen kuolemantuottamussyytösten takia. Blythe pidätettiin Prahassa vuonna 2012 ennen keikkaa. Bändin oli määrä saapua Suomeen esiintyäkseen saman vuoden Tuska-festareilla, mutta silloin bändi jäi siis faneilta näkemättä. Blythe pahoitteli asiaa ja kiitteli paikalle saapuneita fanejaan suuresti. Yleisöä olikin kerääntynyt lavan ympärille todella paljon jo varhaisessa vaiheessa ja fiilis oli loistava koko keikan ajan. Soundit olivat kunnossa heti alusta asti ja biisit olivat todella hyvin valittuja. Mukana uusia raitoja (”512” ja ”Still Echoes”) sekä vanhoja hittejä (”Ruin,” ”Vigil” ja ”Laid to Rest”). ”Redneckin” kohdalla Blythe halusi nähdä koko festarialueen kokoisen pitin ja vaikka ihan niin suurta ei nähty, lavan eteen muodostui todella suuri pitti, joka meinasi imaista mukaansa myös sinne haluamattomia. Kokonaisuutena setti oli todella onnistunut ja paikalle saapuneet LoG-fanit saivat varmasti rahoilleen vastinetta.
(ML)
Exodus
Thrashkonkarit vetivät hyvän setin ja jaksoivat innostaa yleisöä pitissä, sekä muutenkin. Kuulemma 30 vuotta sitten heihin ei uskottu, vaan heille sanottiin ”you won’t last”. Laulajaksi 10 vuoden tauon jälkeen palannut Steve Souza heitti takaisin: ”Here we are, 30 years later, playing at Tuska!”. Exoduksen asema kortissa oli hiukan hankala, kahden pääesiintyjän välissä pienemmällä lavalla. Tästä johtuen bändi jäi ehkä hiukan mainettaan ja tasoaan pienemmälle huomiolle. Settilistassa oli biisejä sekä uusimmalta levyltä, että myös kaukaisesta menneisyydestä. Kaikki kuulostivat todella hyvältä, eli konkarit olivat hyvässä vedossa edelleen. Pitkästä historiastaan huolimatta, mukana oli edelleen yksi alkuperäinen jäsen, eli rumpali Tom Hunting. Muista jäsenistä konkaristatukseen voidaan laskea myös kitaristi Gary Holt ja laulaja Souza, jotka hyppäsivät Exoduksen mukaan jo 1980-luvulla. Jäsenistö on kuitenkin elänyt aika paljon ja bändi on pitänyt myös pari pätkää täyttä hiljaiseloa. On suuri ilo nähdä tällaisia vanhan liiton metallibändejä Tuskassa. Myös kaltaiseni nuoremman polven metallipää osaa arvostaa heidän saavutuksiaan.
(ML)
Sabaton
Perjantain pääesiintyjänä oli etukäteen ehkä hiukan yllättäen ruotsalainen power metal bändi Sabaton. Vaikka olen nähnyt bändin jo kaksi kertaa aiemmin ja silloin meininki on ollut mahtava, epäilin hieman heidän asemaansa ohjelmakortissa ja olisin itse nostanut Lamb of Godin pääesiintyjäksi. Onneksi olin aika pahasti väärässä. Setti alkoi loistavalla energialla, kuten Sabatonilta on aina odotettavissa. Ainoa ongelma oli vaan se, että laulaja Joakim Brodénin mikki ei toiminut. Ensimmäinen biisi vedettiinkin lähes kokonaan vain yleisön laulamana. Onneksi kyseessä oli yksi bändin tunnetuimmista biiseistä ”Ghost Division.” Kun mikkiongelmista selvittiin, keikan tunnelma oli mahtava! Yleisö jaksoi innostua jokaisesta biisistä ja varsinkin Suomen historiaa koskevat kipaleet (”Soldier of 3 Armies,” ”White Death” ja ”Talvisota”) olivat tietenkin vielä paremmin hallussa. Myös bändi nautti keikasta suuresti ja he kiittelivät yleisöä moneen otteeseen sanomalla, että vaikka he heittävät satoja keikkoja vuodessa, tämän he tulevat muistamaan pitkään juuri yleisön mahtavan läsnäolon ansiosta. Kansa sai jopa päättää yhden biisin laulukielen, sillä Sabaton on julkaissut ”Carolus Rex”-albuminsa sekä ruotsin- että englanninkielisenä. Tällä kertaa ruotsi voitti ja näin Tuskassa saatiin kuulla ”Gott Mit Uns.” Bändi käyttää pyrotekniikkaa hienosti hyväkseen joka kerta, tällä kertaa mukana oli ilotulitteita, liekinheittimiä ja muitakin paukkuja äänentoiston toimiessa alun ongelmia lukuunottamatta hyvin täydentäen illan kokemuksen hienosti.
(ML)
Perjantai oli kokonaisuutena yksi parhaista Tuskassa vietetyistä päivistä. Kahden pääesiintyjätasoisen bändin lisäksi mukana oli Exoduksen tasoinen väliesiintyjä ja Architectsin kaltaisia uusia tuttavuuksia. Siinä missä Lamb of God repi yleisöstä kaiken irti aggressiivisuudella ja vahvalla otteellaan, Sabaton luotti huumoriin ja positiiviseen palautteeseen. Molemmat toimivat loistavasti, mutta on pakko myöntää, että illan päätteeksi mielessä soi vain pääesiintyjän biisien välissä raikunut yleisön pauhuna: SA-BA-TON! SA-BA-TON! SA-BA-TON!
Tuska uskalsi tänä vuonna ottaa aika laajalla skaalalla esiintyjiä myös perusmetallimätön ulkopuolelta. Esimerkiksi perjantain toinen ruotsalaisakti Blues Pills oli kaikessa loistokkuudessaan silti aika kyvytön nostattamaan yleisöstä suuria tunteita esiin. Tosin 60- ja 70-luvun mausteilla höystetyssä bluesrokissa ei kannata yrittää pittiä pyörittää. Toinen hieman erikoisempi veto oli sisätiloissa hölkännyt Apina, jonka suomirapmetallimölinä iski varmasti kohdeyleisöönsä vaikka ei toimittajia vielä vakuuttanut. Silti Tuskan kaltaisilla festivaaleilla on hyvä hieman hätyytellä genrerajoja ja esitellä uusia tuulahduksia.
Raporttia lauantain ja sunnuntain Tuska-tunnelmista tulossa Metalliluolaan pian.
Teksti ja kuvat: Marko Leppinen ja Ilmari Pöntinen
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
