[three_fourth]Pahansuopaa musiikkia 80-luvun lopusta saakka luonut pahansuopa luomus Malevolent Creation on katkaissut viiden vuoden julkaisutaukonsa lokakuussa julkaistulla ”Dead Man’s Path”-pitkäsoitolla. Tämä jenkkilän Buffalosta lähtöisin oleva legendaarinen kuolometalliryhmä on kokenut vuosien varrella paljon muutoksia ja tähän järjestyksessään kahdenteentoista studiojulkaisuun on saatu rumpujen taakse paluumuutettua ”The Will to Kill” (2002) –albumilla esiintynyt Justin DiPinto, muuten orkesterissa on kolme vuoden 1987 avausketjussa ollutta kuolometallistia.
Verkkaisesti levyn käynnistävä nimikkoraita toimii ilmeisesti jonkinlaisena introna, joskin näkisin sen ennemmin kuolonkatkuisen tykityksen välisoittona kuin sitä edeltävänä alkutunnelmointina. Kuulun nimittäin siihen koulukuntaan jonka mielestä deathmetal-albumien tulisi irrottaa viimeisetkin paikat hampaista puolen minuutin soiton jälkeen samalla kun adrenaliinipäissään hakee käsiinsä jonkunlaista astaloa tahi teräasetta mahdollisten pahoinpitelyjen tai ilkivallan tekojen toivossa. Maltan kuitenkin kuunnella miltei viisiminuuttisen ”Dead Man’s Pathin” siinä toivossa, että ”Soul Razer” tarjoaisi kyltymättömälle vihanhimolleni jotain vastinetta. Kakkosraita käynnistyy vanhan liiton kuolometalliriffillä eikä aikaakaan kunnes riffiä tukemaan saadaan turvallinen blastbeat-tykistö. Kappale jatkuu armottomalla sahauksella ja tunnelma pysyy vankasti yhtyeen aikaisempien tuotosten kaltaisena, mutta ei oikein jaksa pitää mielenkiintoa yllä loppuun saakka.
Seuraava ”Imperium” jatkaa edeltäjänsä linjaa ja on venytetty jopa päälle kuuden minuutin joka on mielestäni vihatekoihin yllyttävälle genrelle vähän liikaa, varsinkaan kun kappaleella ei ole tarjota mitään uutta. Neljäs ”Corporate Weaponry” poikkeaa Kataklysmaisuudellaan levyn ja yhtyeen muusta tuotannosta, muuten levy on aika tasaista kuoloa mitä nyt rauhallisempi ”Extinction Personified” tuo vähän vaihtelua levyn kokonaisilmeeseen. Levyn toimivin raita on suoraviivaisuudellaan vanhaliittolainen ”Fragmental Sanity” kunhan aloitusriffistä päästään kunnon raajojen irrotukseen.
”Dead Man’s Path” jatkaa yhtyeen edellistä ”Invidious Dominion” (2010) pitkäsoittoa. Muuten paria poikkeusta lukuun ottamatta levyn tunnistaa Malevolent Creationiksi, mutta tästä puuttuu se viimeinen silaus raivoa joka saisi kuulijan hakeutumaan kivun äärelle. Osittain tunnelman puuttuminen johtuu jokseenkin monotonisesta vokalisoinnista eikä riffien äkäisyyttä ole saatu esimerkiksi ”The Will to Killin” tasolle. Soitoltaan tämä on kyllä pätevää tavaraa, mutta tuntuu liiaksi täyteriffien rihmastolta joka jättää hieman väkinäisen maun.
”Dead Man’s Path” ei ole huono levy, siinä ei vaan ole mitään sellaista mitä bändi itse, Kataklysm, Krisiun ja muut kuolometallin nimet ei olisi jo tehnyt. Materiaali on tunnistettavaa ja vakuuttavasti soitettua hyvillä soundeilla, mutta siitä puuttuu vaan se kuuluisa jokin.
7 / 10
TORE PEDERSEN
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Dead Man’s Path 04:46
2. Soul Razer 04:08
3. Imperium (Kill Force Rising) 06:09
4. Corporate Weaponry 03:55
5. Blood of the Fallen 04:52
6. Resistance Is Victory 03:47
7. 12th Prophecy 04:14
8. Extinction Personified 04:10
9. Fragmental Sanity 04:08
10. Face Your Fear 04:24[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 -levyarvio. Metalliluola, Tore Pedersen.){kind=link}