[three_fourth]Vain reilun vuoden toiminnassa olleen vantaalaisen metallikvintetti Machinaen debyyttialbumi ”Clockwork” on vahva näyte omassa genressään sulavasti liikkuvalta itsevarmalta yhtyeeltä. Vaikka levyltä ovat helposti kuultavissa ne tutut melankoliset, suomalaiset tunnelmat, on myös kansainvälistä otetta havaittavissa erityisesti raskaammissa runttauskohdissa.
Aiheet kappaleissa bändin itsensä mukaan liikkuvat kuolemasta vastoinkäymisten voittamiseen ja itsenäistymiseen. Myös musiikista on poimittavissa samankaltaisia varsin moni-ilmeisiä sävyjä. Suuntimaa otetaan raskaamman post-metallin ja melodisemman goottimaisen ulosannin välillä. Laulaja Piipponen kiskoo Paradise Lostin kevyemmät hetket mieleen tuovat kohdat hienosti ja örähtelytkin irtoavat vakuuttavasti. Balladiosastolla sen sijaan hiukan tuntuu kuin voimaa säästeltäisiin ja ääniraita jää näissä turhan taustalle. Muuten valittamisen aihetta ei juuri ole.
Soittajat tekevät varmaa työtä taustalla, ilman turhaa näytöstouhua. On kuitenkin pakko erikseen mainita kitaristi Eriksson, joka hoitaa myös kosketinosuudet ja hänen järjestämänsä vuoropuhelu näiden instrumenttien välillä on varsin mallikasta kuultavaa.
Yhtye kuulostaa ensijulkaisu huomioiden varmalta ja tuotantokin on sopivan kirkas sekä eri ääripäitä korostava. Tarjontaahan tässä raskaamman musiikin osa-alueessa riittää, ja Machinae pyrkii erottautumaan joukosta suvereenilla osaamisella sekä tarttuvilla melodioilla. Bändin vahvuus tuntuu olevan siinä raskaammassa osastossa ja tarttuvuudessa, joten näihin elementteihin kannattaa jatkossakin panostaa.
8+/10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Destroy And Rebuild
2.Never Coming Back
3.This Will Be The Day
4.Casualities
5.Frozen Ground
6.Into Light
7.Falling One By One
8.Forever
9.Almost Human Doll
10.Don’t Get Used To This
11.Blank Canvas[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.