Kanadan hard rock-toivo Monster Truck vieraili äskettäin Suomessa lämmitellen Helsingin Hartwall Areenalla Nickelbackia. Bändi julkaisi myös alkuvuodesta vahvan kakkosalbuminsa ”Sittin’ Heavy”, joka kysyi olennaisen kysymyksen: ”Why Are You Not Rocking?” Metalliluola otti haastatteluun yhtyeen laulaja/basisti Jon Harveyn ja kyseli tältä mm. Kanadan heavyscenestä, miehen vaikutteista ja kohututusta yleisön kännyköiden ihastelusta.
”Sittin Heavy”-albumin julkaisusta on nyt kulunut reilut puoli vuotta, miten levy on vastaanotettu ja sen biisit ovat taipuneet konserttiympäristöön?
Mielestäni hyvin. En ole aivan varma kuinka monta levyä olemme myyneet ja kuinka monessa maassa albumi on otettu soittolistoille radioon, mutta näyttää siltä, että asiat sujuvat mukavasti. Pääasia livetilanteessa on, että esität biisit oikein ja tunteella.
Kuinka lähestyitte sävellysprosessia tällä kertaa? Teittekö mitään eri tavalla verrattuna edelliseen levyyn?
Kirjoitamme aina uusia kappaleita, joten kun työstämme levyä, emme koskaan joudu raapimaan kasaan materiaalia. Sävellystyö on meille melko helppoa suurimman osan ajasta, ainoa ero ensimmäiseen albumiin oli nähdäkseni valmisteluajassa. Kirjoitimme ”Furiositya” (2013) kolme vuotta.
Voitko kuvailla “Sittin’ Heavyn” sanoituksia ja teemoja?
Monster Truckin yleinen teema on todellinen vapaus ja hyvät hetket. Emme yritä tietoisesti pysyä poissa politiikasta tai muista vakavista aiheista, mutta samanaikaisesti ylläpidämme melko vapautunutta näkökulmaa elämään. Suuri osa sanoituksista on fiktiivisiä lyhyitä tarinoita, jotka tulevat omasta mielikuvituksestani; kuten uuden levyn biisit ”Black Forest” tai ”To The Flame”. Yleisesti koitamme välittää kappaleilla positiivista energiaa.
Bändi julkaisi aiemmin tänä vuonna musiikkivideon uuden levyn ensimmäisestä singlestä ”Don’t Tell Me How To Live.” Kuinka tärkeää on nykypäivänä on iskeä kehiin heti alkuun laadukas single ja video?
Videot ovat oma taiteenlajinsa ja oikein tehtynä niillä on erittäin suuri voima. Alamme tässä yhtyeessä vasta ymmärtää sitä puolta bisneksestä.
Kanadalla on heavymaana pitkä ja monipuolina historia metalli- ja rockbändejä Rushista Annihilatoriin. Millainen on metallin nykytilanne kotimaassasi tällä hetkellä ja nähdäänkö tulevaisuudessa lisää kanadalaisia yhtyeitä kiertämässä menestyksekkäästi maailmaa?
En vietä enää juurikaan aikaa Kanadassa, joten en osaa kovin paljon kertoa maan hevitilanteesta. Sieltä on viime aikoina tullut paljon hyviä punk-yhtyeitä kuten The Dirty Nil, Single Mothers ja Dead Tired, jotka ovat tällä hetkellä melko kovassa nosteessa.
Monster Truck on tällä hetkellä kiertueella Nickelbackin kanssa, kuinka rundi on sujunut ja millainen on ollut yleisön vastaanotto?
Kiertue on mennyt hyvin. Me olemme paljon karvaisempia ja karskimman näköisiä kavereita, joten luulen että yleisö on ollut hieman ihmeissään; ”keitä nämä luolamiehet ovat? Missä on Nickelback?”
Onko eurooppalaisen ja amerikkalaisen yleisön välillä mielestäsi eroa?
Euroopassa on suurempi määrä rock- ja metallifaneja. Tästä syystä yleisöt tuntuvat villimmiltä ja myös ovat sitä, vaikka innostus ja energia itsessään ovat samanlaisia myös Amerikassa. Euroopassa metalli on enemmän esillä ja se kerää enemmän kuulijoita, joten siksi Eurooppa on ykkönen.
Uudessa kappaleessanne ”Why Are You Not Rocking?” kritisoitte ihmisiä, jotka ovat konserteissa kiinnostuneempia kännyköistään kuin lavalla olevan yhtyeen seuraamisesta. Äskettäin Slipknotin laulaja Corey Taylor on puuttunut asiaan ja iskenyt puhelimia pois eturivissä seisoneiden ihmisten käsistä. Näetkö samaa ilmiötä Monster Truckin keikoilla? Haluavatko ihmiset enää tulla keikoille ja oikeasti kannustaa bändejä?
En välitä kännyköistä. Se loukkasi minua aiemmin, mutta nyt kuuluu jo asiaan. Toki jos fani maksaa lipusta totta kai oletan, että hän seuraa keikkaa ja on mukana showssa. Ja jos joku haluaa pysyä kotona ja katsoa videoita YouTubesta, sekin on ok minun puolestani. Rahat säästyvät ja todelliset rokkarit pääsevät keikoille.
Äänesi muistutti Metalliluolan toimitusta Thunderin Danny Bowesista. Onko hän vaikuttajiasi ja keiltä muilta olet saanut inspiraation vokalistina?
Kuuntelin Thunderia paljonkin joskus, ja Bowes luultavasti vaikutti minuun jonkin verran. Enimmäkseen kuulen äänessäni Chris Cornellin sekä Glenn Danzigin. He olivat suurimmat vaikuttajani kun aloitin uraani. Yritän yhä löytää oman ääneni.
Missä haluaisit nähdä Monster Truckin tulevaisuudessa, missä näet yhtyeen vaikuttavan esimerkiksi viiden vuoden kuluttua?
Haluaisin jatkaa soittamista ja toivottavasti edetä urallani sekä taloudellisesti, että musiikillisesti. En kuitenkaan mieti kovin paljon tulevaisuutta, jokainen päivä voi olla viimeinen joten koitan elää elämäni sen mukaisesti.
Viimeiset terveiset Metalliluolan lukijoille ja suomalaisille faneille?
Pidä huolta sielustasi ja ruumistasi. Heavy Metal on laki.
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen promokuvat/Matt Barnes & Brooks Reynolds
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
