Cumbeast – Groovy Massacre (2015)

MAINOS:



[three_fourth]Jizz Jaken ja kumppanien edustaman, siemennesteorientoituneen Cumbeastin uusin rakkausnestekatkuinen täyspitkä ”Groovy Massacre” on seuraavana arviointivuorossa. Tämä death/grindia tarjoava turkulaispoppoo on tahrinut lakanoita jo vuodesta 2005 ja ennen viimeisintä tahraa ovat lakanoihin pinttyneet täyspitkät ”Human Piñata” (2006) ja ”Gourmet of Ill Shit” (2008).

Levyn aloittava nimikkoraita käynnistyy mukavalla rytinällä ja alun bassokikkailut palauttavat pian mieleen sen, että yhtyeen musiikki on tehty pilke silmäkulmassa, jonka voi tietysti jo ehkä nimestäkin päätellä. Avausraita ”Groovy Massacre” on mukavan raskas, muttei pidä sisällään sellaista groovia mitä olisi voinut ehkä nimen perusteella odottaa. Biisin ehtoopuolella tulee bändin aikaisemmillakin julkaisuilla tutuksi tullut rap-osio jonka aikana alan taas työntämään neuloja silmiin ja tikkuja kynsien alle sen ollessa ainoa selviytymiskeino moiseen järkytykseen. Räpätyksen ja avausbiisin jälkeen starttavan ”Hobo Christin” 78 tonnia painava aloitusriffi on kuitenkin sen verran moshausrefleksiä aktivoiva, että rapin aiheuttama järkytys unohtuu melko pian ja levy saa nimensä arvoisen käänteen groovaavampaan suuntaan. Henkilökohtaisiin suosikkeihin lukeutuva ”Night of the Hormongoloids” pitää sisällään katu-uskottavia, mutta jotenkin hauskoja riffejä, ja niskan nykimisen lisäksi naama vetää outoon ja luonnottomaan virneeseen jota myös hymyksi kutsutaan. Muita suosikkejani ovat loppupään ”Headless Fuckin’ Hermit” ja ”Hoodlum Funeral” joista ensin mainitussa on hyvä, jopa mukana laulettava kertosäe joskaan sytkäriä, tai sen liekkiä simuloivaa sovellusta ei tarvitse alkaa käynnistelemään.

”Groovy Massacre” liikkuu soundimaailmansa puolesta 90-luvun deathin tunnelmissa nykyaikaan tuotuna ja on huomattava askel eteenpäin Cumbeastin aikaisempiin julkaisuihin verrattuna. Musiikissa läheltä liippaavat mm. varhais-Cannibal Corpse, Six Feet Under ja Anal Nosorog. Vokalisointi on siirtynyt aiemmasta grindcore-murinasta askeleen tai kaksi lähemmäksi death-metal öykkäröintiä, joka ainakin itselle uppoaa paremmin. Levy on kokonaisuudessaan vakuuttava, toimiva rykäisy jossa on sopivasti groovia ja perinteisempää death/grindiä sekaisin ja soppaan on tuotu keveämpää otetta hassuttelevien riffien ja samplejen muodossa. Tämä ei niin vakava ote täytyy levyä kuunnellessa muistaa, ettei järkyty esimerkiksi ”Hoodlum Funeralin” redneck-funk osiosta, jossa mielikuvaan piirtyy Jizz Jake kumppaneineen paidoitta likaisten farkkuhaalarien alla ladon edustalla soittamassa, oljet suussa ja vieressä pick-up jonka lava on täynnä pontikkakannuja sekä insestin kautta syntyneitä jälkeläisiä.

”Groovy Massacre” on kokonaisuudessa toimiva paketti, jonka miinuksiin voi lukea avausraidan rap-osion lisäksi sen, että puolet levyn biiseistä eivät tarjoile mitään joka nostaisi niitä ihan kiitettävälle tasolle. Cumbeast taitaa kuitenkin groovausta sen verran hyvin, että levy jaksaa kutitella sopivasti moshaushermoa loppuun asti. Kun pitää itselläänkin pilkkeen silmäkulmassa, on Cumbeastin ”Groovy Massacre” sellainen lasti, jonka kuka tahansa old school-deathia fanittava nielee mielellään.

8 ½ / 10

Tore Pedersen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
cumbeast
1. Groovy Massacre 04:04
2. Hobo Christ 03:15
3. Germ Addict 03:23
4. Analconda 03:42
5. Night Of The Hormongoloids 03:48
6. Inhuman Savagery 03:28
7. Grindiana Jones 03:54
8. Headless Fuckin’ Hermit 03:57
9. Hoodlum Funeral 04:39[/one_fourth_last]

Profiili | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-