Black Royal – The Summoning pt. 2 EP (2016)

[three_fourth]Painavaa riffittelyä ja synkkää tunnelmointia. Näin kuvailisin lyhyesti vuonna 2013 perustetun Tamperelaisen Black Royalin musiikkia. Yhtye jatkaa tuoreella julkaisullaan juuri siitä, mihin edellisellä EP:llä jäätiin. Eli suoraan vihtahousun polven päältä rakennettiin myös EP nimeltä ”The Summoning pt.2”.

Musiikillisesti perustuksia ei lähdetty muuttamaan vaan Black Royal luottaa varmoiksi todettuihin ratkaisuihin. Black Sabbath – tyyliset lyijynraskaat riffit repivät kuuntelukenttää ja öljyisen konepajan haju tulvahtaa suoraan eteesi. Tämä on puhtainta äijä-musiikkia jossa ei kauniita sävelmiä tai herutuksia jaella. Tässä vaiheessa pitää yhtyeelle antaa positiivista palautetta siitä, että oma linja on löytynyt ja siitä pidetään tiukasti öljyisin käsin kiinni. Vaikka pientä lipsumista onkin, niin Black Royal kuulostaa niin itseltään kuin voi. Stemmat, murahdukset, synkät riffit sekä ajoittaiset melodiat luovat yhtenäisen kokonaisuuden.

Kuuden biisin EP kuljettaa kuuntelijaa aina 70-luvun heavy metallin alkujuurilta 90-luvun kevyemmän death metal – osaston luokse. Vaikka EP:n yleisote on keskitempoinen tai jopa laahustava, niin itselleni parhaiten toimii kun Black Royal ottaa diesel-koneesta kaiken irti. Tästä paras osoitus on levyn toinen raita ”Scorn The Saint”. Alkujohdatuksen jälkeen voikin ottaa vauhtia ja iskeä kalloa katukiveen äärimmäisen hyvän riffin ansiosta. Tätä nopeamman ja raskaamman paahdon yhdistelyä olisin kaivannut enemmänkin. Toinen mainitsemisen arvoinen sävellys on ”Fireball”, joka runttaa ja kuljettaa kuuntelijaa aina vain lähemmäksi yhtyeen sisintä sielua. ”The Summoning” sekä päätösrukous ”Demonspawn” ovat koruttomia kappaleita, jotka eivät itsessäni suuria fiiliksiä herättänyt.

Soitannollisesti yhtye ei esittele teknistä taituruutta eikä sitä tämän tyylisessä musiikissa (jumalauta!) tarvitakaan. Laulaja Rikun ääni on tunnistettava ja juuri omiaan hidastempoiseen murskaukseen. Soundillisesti jälki on vahvaa ja enemmän kallellaan 80-luvulle kuin nykypäivään. Instrumentit saavat tarvitsevansa tilan joita sovitukset hyvin tukevat. Vaikka palaset ovatkin näennäisesti hyvällä mallilla ja pari kappaletta iskevät lekan lailla tajuntaan, niin yleiskuva on kumminkin vähän pitkästyttävä. Ei muuta kuin etsi pimein kaljasaluuna, tuoppia pöytään ja Black Royal soimaan. Jos hyvä tuuri käy niin itse vihtahousu liittyy seuraasi.

3/5

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
blac royal summoning pt2
1. Purgatory
2. Scorn the Saint
3. Reclaim the Throne
4. Fireball
5. The Summoning
6. Demonspawn[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here