Komeat 60 vuotta täyttävän Yngwie Malmsteenin neljäs studiolevy ”Odyssey” julkaistiin huhtikuussa 1988. Odotukset albumia kohtaan olivat suuret, sillä Malmsteenin levy-yhtiö Polydor odotti todella massiivista myyntiä, ei vähiten sen takia, että tuohon aikaan tuulet olivat kohdillaan raskaammalle musiikille ja erityisesti tukkaheville.
Malmsteenin musiikkia tuskin kukaan voi tukkaheviksi sanoa, mutta ”Odysseylle” mukaan tuli uutena vokalistina monessa liemessä keitetty entinen Rainbow-keulamies Joe Lynn Turner, jonka melodisuuden ajateltiin olevan se salainen ase, jolla Malmsteenin myyntiluvut saataisiin vastaamaan huimaa taituruutta kitaran varressa.
Yngwien kolme ensimmäistä levyä olivat olleet kitaristin itsensä tuottamia, mutta ”Odysseylle” mukaan saatiin Malmsteenin rinnalle Jeff Glixman, jonka meriittilistalta löytyi yhteistyötä mm. Kansasin, Gary Mooren, Black Sabbathin ja Saxonin kanssa.
Mikäli Polydor toivoi tukkaheviä ja balladeja, niin ”Odysseyn” avaus ”Rising Force” oli aivan jotain muuta. Mahtipontisen intron jälkeen biisi starttaa klassisella Ynkkä-riffillä, Anders Johanssonin tuplabasarien potkiessa sovitusta vastustamattomasti eteenpäin. Jotain uutta oli samanaikaisesti tarjolla: Turnerin vokaalit ovat odotetusti hyvin melodisia, työntäen musiikkia kaupallisempaan suuntaa. Mutta mikä tärkeintä, tämä klassikko on loistava käynnistys albumille. Erityismaininta pitää antaa hienolle soololle, jossa myös loistava kosketinsoittaja Jens Johansson pääsee näyttämään osaamistaan.
”Hold On” tarjoilee selkeämmin ”Yngwie meets AOR” -tyylisen kappaleen. Turnerin vokaalit ovat mahtavat ja melodia on mainio. Muuten sävellys on kala kuivalla maalla- tyyppinen, kun sen suhteuttaa Yngwien koko uraan.
Mikäli levy-yhtiö toivoi hittibiisiä, sellainen oli tarjolla ”Heaven Tonightin” myötä. Melodiassa on tarjolla koukkua koukun perään, Turnerin laulaessa sydämensä pohjasta. Loistava kertosäe ja siihen päälle Yngwie liekeissä. Silti kappaleesta ei tullut sitä kovasti toivottua suurta läpimurtohittiä valtavirtaan, mitä odotettiin.
”Dreaming (Tell Me)” olisi voinut olla se toinen suuri hitti. Hienosta voimaballadista löytyy laadukas kertosäe, Turnerin loistavaa vokalisointia, sekä luonnollisesti Malmsteenin vakuuttavaa kitarointia, niin Stratocasterin, kuin nylon-kielisen akustisen varressa.
Edellä mainitun kaksikon jälkeen Yngwie hyppää takaisin mukavuusalueelleen instrumentaali ”Bite The Bulletin” myötä. Biisi starttaa riffittelyllä ja päättyy Yngwien tavaramerkki-lickeihin. Reilun puolentoista minuutin kitaratulituksen jälkeen kuultava ”Riot In The Dungeons” starttaa ”Bite The Bulletia” muistuttavalla riffitelyllä, kunnes reilun minuutin tulituksen jälkeen Turner pääsee ääneen. Kappale on enemmän perinteistä Yngwietä.
Samaa voi sanoa myös ”Deja Vusta”, mutta Turnerin vokaalit vievät kappaletta automaattisesti AOR-henkisempään suuntaan ja tämä ei haittaa. Pakko vielä mainita soolon jälkeinen wah wah -riffi, joka on selkeästi hatunnosto yhdelle Yngwien suurista innoittajista Jimi Hendrixille.
Vokaalibiisien loppusuoran aloittaa ”Crystal Ball”, joka pyrkii jälleen naittamaan AOR:n sekä Yngwien perinteisen tyyliin onnistuen siinä kohtuullisesti, tarttuvan kertosäkeen ja jälleen kerran hienon soolon myötä.
”Now Is The Time” alkaa kosketinsoitin-introlla, josta tulee mieleen Journeyn klassikko ”Separate Ways”, toki Yngwie-filtterin läpi suodatettuna. Tämän jälkeen biisi suuntaa selkeästi AOR-linjoille, tuoden kuulijan mieleen Europen. Koukkua toki löytyy ja kertosäe on sitä itseään eli puhdasta AOR:ää.
Levyn viimeinen laulettu biisi ”Faster Than The Speed Of Light” on takuu varmaa vanhan liiton Yngwietä. Kappale on lajissaan asiallinen tuplabasariveto. Kaksi viimeistä esitystä ovat instrumentaaleja ja niistä ensimmäinen ”Krakatau” raivoaa kuin tuo suuri Indonesian tulivuorenpurkaus vuonna 1883. Viimeisenä kuultava ”Memories” on taas reilun minuutin mittainen akustinen herkistely, jossa Yngwie soittaa poikkeuksellisen pidättyväisesti. Kappale on nätti lopetus tälle mainiolle LP:lle.
”Odysseysta” povattiin aikoinaan albumia, joka nostaisi Malmsteenin kaupallisessa mielessä supertähdeksi. Näin ei käynyt, vaikka levy on esimerkiksi Amerikassa edelleen Yngwien uran suurin menestys listasijoituksen perusteella mitattuna. 40. paikka tuli tuolloin haltuun.
Useat Yngwie-fanaatikot eivät täysin allekirjoita levyn AOR/tukkahevi-sävyjä, mutta itselleni ”Odysseyn” viehätys on juuri tässä kahden maailman, eli tässä tapauksessa biisintekijäkaksikko Malmsteen-Turner kohtaamisessa. Vuosien varrella LP on ollut se Malmsteenin levy, johon palaan useimmin. Albumin jälleen kerran kuunneltuani voin todeta, että näin taitaa tulla olemaan myös jatkossa.
9+/10
Ilkka Järvenpää
1. Rising Force
2. Hold On
3. Heaven Tonight
4. Dreaming (Tell Me)
5. Bite The Bullet
6. Riot In The Dungeons
7. Deja Vu
8. Crystal Ball
9. Now Is The Time
10. Faster Than The Speed Of Light
11. Krakatau
12. Memories
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}