Black metallin yksi suurimmista ja vihatummista orkestereista on ehdottomasti Watain. Musiikillisesti yhä enemmän perinteisemmän heavy metallin suuntaan kulkeutuneen Watainin neljäs levy Lawless Darkness ilmestyi vuonna 2010. Bändin ulkomusiikilliset toimet promokuvineen ja rock-kukkoilunineen närkästytti monia ”true” black metal faneja. Kaikesta hämmennyksestä huolimatta Lawless Darkness on albumi, joka on jättänyt pahamaisen merkkinsä metallimaailmaan.
Levyn yleistunnelma on kylmä, vaikka musiikillisesti on ajauduttu yhä kauemmaksi yhden kaikkien aikojen parhaimman black metal albumin Casus Luciferin (2003) tunnelmoinnista. Levyä voisi kuvata luonnolliseksi jatkotyöksi edelliselle Sworn to the Dark (2007) albumille. Nyt mukaan oli otettu entistä rohkeammin perinteiset heavy metallin biisirakenteet, melodiat ja sovitukset. Vaikka black metallin vihaa ja raivoakin löytyy, niin tietynasteinen valtavirtaan uiskentelu on kuultavissa. Biisit ”Malfeitor” sekä ”Reaping Death” edustaa parhaiten tätä black metallin ja heavy metallin risteävää musiikillista taidetta. Levyn alkuun istutetuissa kappaleissa loistavat riffit, kitaraharmoniat, blast beatit, hitaammat fiilistelyt melodioineen esittelevät Watainin monipuolisuuden. Laulaja Erik Danielsson on todennutkin, että Watainin juuret ovat syvällä perinteisessä heavy metallissa.
Levyltä löytyy kyllä nopeutta ja myös raakuutta, vaikka perinteiset black metal kappaleet loistavat poissaolollaan. Aggressiivisen veto on punk-henkinen ”Total Funeral”, joka tuokin alkukantaista raivoa melodiamyrskyjen sijaan. Levyn kappaleet ovat kaikki yli 5 minuuttia pitkiä ja pitkät biisirakenteet tuovat levylle myös vaikeuksia. ”Hymn to Qayin” on lähes kuusiminuuttinen kappale, joka ei käynnisty hyvästä yrityksestään huolimatta. Hyvä riffi siellä täällä ei kappaletta pelasta, jos biisin ydin on hukassa. Toinen levyn heikompi kappale on lähes kahdeksan minuuttinen järkäle ”Kiss Of Death”, joka pääsee kertosäkeeseen vasta kahden ja puolen minuutin harhailujen jälkeen. Vaikka biisissä hienoja sooloja kuullaankin, niin jotenkin kappale tuntuu väkinäiseltä. Tämä olisi voitu paketoida alle neljään minuuttiin ja silloinkin jääden levyn heikoimpiin sävellyksiin.
Levyn päättävä ”Waters Of Ain” on Watainin kunnianhimoisin sävellys, josta voi aistia Iron Maidenilta vaikutteita saaneita melodiankulkuja. Jos levyn muutamissa kappaleissa biisirakenteet kaatuvat liian suuriin ratkaisuihin niin ”Waters Of Ainissa” ne osuvat kohdalleen ja lähes 15 minuutin pituudestaan huolimatta biisi huokuu paholaisen elämänvirtaa ja tuo heavy metallin perusajatuksia esille erittäin taidokkaalla tavalla. Loppuosan melodiaosiot ja soolot eivät häpeä esikuvien parhaimmillekaan esityksille.
Kaikesta hienoudestaan huolimatta Lawless Darkness on vaikea levy lähestyä. Levyn aukeaminen vaatii paljon kuuntelukertoja ja avautuessaankin se kaivertaa musiikillisia elämyksiä ristiriitaisesti. Levyn parhaimpien kappaleiden kohdalla Watain kuulostaa suorastaan loistavalta, kun taas pahimmillaan yhtyeeltä joka harhailee pimeydessä tietämättä mihin suuntaan edetä.
Levyllä on mittaa 80 minuuttia. Death SS:n coveri ”Chains Of Death” on ainoa bonuskappale ja mielestäni täysin turha, joka ei raskasta kuuntelusessiota mitenkään täydennä. Tuotannollisesti levy on timanttinen ja soundimaailma erittäin selkeä. Voisi sanoa, että levy on Watainille liiankin viimeistelty ja parin biisin tiputtaminen levyltä ei olisi ollut kokonaisuutta ajatellen huono ratkaisu. Vaikka levyllä säröjä löytyykin, niin vaakakupissa painaa enemmän ne loistavat sävellykset, jonka palaset ovat loksahtaneet kohdalleen ilman pienintäkään kitkaa. ”Malfeitor”, ”Reaping Death” sekä ”Waters Of Ain” nostavat levyn yksittäisten kappaleiden rajat niin korkealle, että myös hyvät kappaleet kuten ”Wolfes Curse”, ”Total Funeral” sekä ”Four Thrones” tuntuvat valitettavan keskinkertaisilta. Lawless Darkness on albumi, joka palaa soittimeen tasaisin väliajoin ja tuntuu, että joka kerralla levyyn suhtautuu eri tavalla. Joskus se potkii kuin raivoava demoni, kun taas toisinaan kauniit kitaramelodiat johdattaa sinut rauhalliseen unenomaiseen tilaan.
8+ / 10
Juha Karvonen
1. Death’s Cold Dark
2. Malfeitor
3. Reaping Death
4. Four Thrones
5. Wolves Curse
6. Lawless Darkness
7. Total Funeral
8. Hymn to Qayin
9. Kiss of Death
10. Waters of Ain
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
