Vuodesta 2001 toiminut Volbeat on kasvanut matkansa aikana elegantiksi herrasmieheksi. Viimeiset albumit ”Outlaw Gentlemen & Shady Ladies” (2013) sekä ”Seal The Deal & Let’s Boogie” (2016) ovat esitelleet yhtyeen kevyemmän ja hittivetoisemman puolen. Tämä on selvästi ollut tanskalaisbändin menestyksen kannalta ratkaiseva askel, koska kysyntä on suurempaa kuin koskaan. Uusi albumi ”Rewind, Replay, Rebound” ei tee poikkeusta kaavaan. Särmiä on hiottu entisestään ja Volbeat kuulostaa raikkaalta, mutta hyvinkin tutulta ja turvalliselta.
Volbeatin musiikillisen menestyksen salaisuus on ollut nerokkaassa sävellys- ja sovitustyössä. Rockabilly-, Johnny Cash- sekä boogie-vivahteet ovat sulautuneet yhteen raskaamman metallin epäpyhässä kastevedessä. Likaisilla sivukujilla olet päässyt seuraamaan paljasnyrkkimatseja, eksymään pimeisiin kapakoihin jonka sivunurkassa rock-yhtye veivaa läskibasson kera 50-luvun kovimpia rock-vetoja tai hakkaamaan päätä seinään Metallica-tyylisten riffien puskiessa ulos Marshall-skobeista. Nykyisin meno on hillitympää, vaikka tutut elementit ovat yhä tallella. Näytöstä voi hyvin seurata takarivin VIP-aitiosta arvokkaasti viskiä siemaillen.
Ennakkoon levyltä oli julkaistu viisi kappaletta, jotka näyttivätkin koko albumin suuntaa. Ensimmäinen raita ”Last Day Under The Sun” herättelee faneja gospel-kuoron siivittämänä hurmosmaiseen tilaan edellisen albumin ”Goodbye Foreverin” hengessä. ”Pelvis On Fire” on typerästä nimestä huolimatta albumin kohokohtia elvishenkisessä rock-tykityksessä. Tahtia hiljennetaan ”Rewind The Exit:ssä”, jonka sanoma koskettaa varmasti jokaista meistä. Hieno biisi!
”Hold on to your lifeline and be yourself, life is too short to be someone else”
Levyn alkupuoli on vahvaa tekoa. Järkevästi mietitty kappalejärjestys pitää mielenkiinnon yllä. Katurock-biisi ”Die To Liven” aikana voit vetää hiukset taakse ja lähteä lähteä lähikuppilaan heilumaan. Saksofonin ja pianon mukana olosta voi olla montaa mieltä, mutta tuopit varmasti kaatuvat ja saat painimatsin aikaiseksi. Neil Fallon on mukana rääkymässä baaritiskin takana. Albumin tyylikkääseen kansikuvaan mukautuva ”When We Were Kids” on taas kaunis tulkinta lapsuuden viattomuudesta ja nuoruuden muistelusta. Erityismaininnan ansaitsee biisin keskivaiheilla iskettävä demppausriffi suoraan kasarilta. ”Sorry Sack Of Bones” näyttää viimeistään Volbeatin vahvuuden. Äärimmäisen hyvä biisi, johon on upotettu rautalankaa, tiukkaa riffittelyä sekä isoa kertosäettä.
Keskivaiheilla tulee ensimmäisen selvä notkahdus. ”Cloud 9” on pitkästyttävä ja ideaköyhä sävellys, joka viiden minuutin mitallaan saa haukottelemaan. Onneksi ”Cheapside Sloggers” palauttaa järjestyksen. Biisissä vierailee Slayer-/Exodus -kitaristi Gary Holt. ”Maybe i Believe” on tuttua ja turvallista, mutta jälleen kerran toimivaa aikuisrockia. ”Parasite” voisi hyvin olla brittiläisen lähiöfudisjengin kannatuslaulu. Harmittavasti tämä iloinen punk-ralli loppuu kuin seinään 38 sekunnin kohdalla.
Ennakkoon julkaistu ”Leviathan” on kierrätyskeskusmateriaalia, joka varmasti nostaa monen ”hatersin” ärsytyskynnyksen uusiin mittoihin eikä vähiten Poulsenin käyttämistä laulumaneereista. Vaisuhkon ”The Awakening of Bonnie Parkerin” jälkeen isketään onneksi virtaa koneeseen. Vahvalla sahausriffillä käynnistyvä ”The Everlasting” sekoittelee hienosti bändin eri vahvuuksia. Biisin hitaampi osio on toimii aivan helvetin hienosti ja saa rujoimpienkin tukkijätkien ihokarvat pystyyn. Poulsenin tyttärelleen omistettu ”7:24” on vaisu lopetus, joka olisi voitu suosiolla jättää varsinaiselta levyltä bonusmateriaalin joukkoon.
”Rewind, Replay, Rebound” on laadukas jatko-osa Volbeatin uralla. Vaikka tietynasteinen ideoiden sekä sovitusten kierrätys on osa yhtyeen musiikillista ulosantia, niin Poulsenilla ja kumppaneilla on taitoa saada kappaleet kuulostamaan raikkailta ja laadukkailta. Vajaan tunnin mittainen albumi on pitkä. Tiivistämällä (muutaman kappaleen laitaan heittämisellä) kokonaisuus olisi yhtenäisempi ja siten myös parempi. Mutta hyvä näinkin. Geeliä tukkaan, aurinkolasit silmille ja suunta kohti auringonlaskua.
8 / 10
Juha Karvonen
1. Last Day Under The Sun
2. Pelvis On Fire
3. Rewind The Exit
4. Die To Live (feat. Neil Fallon)
5. When We Were Kids
6. Sorry Sack of Bones
7. Cloud 9
8. Cheapside Sloggers
9. Maybe I Believe
10. Parasite
11. Leviathan
12. The Awakening of Bonnie Parker
13. The Everlasting
14. 7:24
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Metalliluola.){kind=link}