[three_fourth]
Vettä sataa juhannuksena 2014 ja tässä on hyvää aikaa tiivistää ajatuksia Volbeatin neljännestä albumista. Volbeat ei varmasti esittelyjä kaipaa joten suoraan asiaan. Neljäs levy ei juuri muuta edellisillä levyillä tutuksi tullutta kaavaa, joten kuuntelija saa täyslaidallisen laadukasta Volbeattia. Levy jakaantuu tuttuun tyyliin ”elvisrock-vetohin”, hevibiiseihin sekä puhtaasti radiosoittoon tarkoitettuihin popahtaviin metalliveisuihin.
Volbeat on harvoja bändejä jotka pitävät tasonsa korkealla levystä toiseen. On tietenkin ihmisiä kenelle tämä popahtava suuren yleisön festaribändi ei iske. Volbeat ei tarjoile mitään uutta tälläkään levyllä, eikä mielestäni tarvitsekaan. Volbeatin parissa vain viihtyy todella hyvin ja biisikatraasta löytyy lähes jokaiselle jotain. Ja on niitä radiohittejäkin kuten loppuunsoitettu Fallen, joka biisinä on ihan kelpo kappale vaikkakin levyn kevyempää osastoa. Vastapuolena isketään sitten loistava Slayer/Metallica – akselilla poukkoileva Who Are They, jossa mennään niin lähellä esikuviensa riffiosastoa, mutta saakeli miten hienosti tämä toimii. Lisäksi vielä tarttuvat kertosäkeet niin homma on paketissa. Jos mennään vielä kovemmalle linjalle niin Evelynin lauluissa mukana on legendaarinen Napalm Deathin Mark ”Barney” Greenway joka karjuu siihen malliin, että ei voi kuin ihmetellä miten Volbeat tekee sen missä monet epäonnistuvat.
Western-hengessä alkava 7 Shotsin lauluihin on saatu mukaan Kreatorin Mille Petrozza, jonka ääni ei kyllä sovi millään akselilla Poulsenin kanssa yhteen. Biisi itsessään on levyn parhaita, jonka koukuttava riffi ja Poulsenin mahtavat laulut iskee kuin tuhat volttia, tätä ei lannista edes Petrozzan esiintyminen. 16 Dollars edustaa jo edellisillä levyillä tutuksi tullutta boogietyylistä läskibassolla vahvistettua rockia ja kivasti se toimii tälläkin levyllä.
Yleisesti ottaen levystä tulee positiivinen fiilis ja levyn parissa voi sanoa viihtyvänsä. Itsellä se palaa usein soittimeen neljä vuotta ilmestymisen jälkeenkin, mikä on hyvän levyn merkki. Poulsenin säveltämät kappaleet ovat yksinkertaisia, mutta erittäin tarttuvia ja kyllä ne kuunteluakin kestää. Vaikka yhtymäkohtia esikuviin monissa biiseissä löytyy, niin voisi sanoa että Volbeat on luonut täysin oman tyylinsä iskeä suureen yleisöön uppoavaa musiikkia. Minusta tässä tyylissä ei ole mitään väärää, mutta kauanko hittykynä pysyy terävänä? Ainakin viimeisin levy Outlaw Gentleman & Shady Ladies osoitti, että vetäytymisen merkkejä ei ole havaittavissa. Iskekäähän mökkeilevät luolalaiset Volbeat soittimeen ja pitäkää ”juhannustanssit” Volbeatin tahdissa ja hameväkikin kiittää.
8½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
The Mirror and the Ripper – 4.00
Heaven Nor Hell – 5.22
Who They Are – 3.42
Fallen – 5.00
A Better Believer – 3.24
7 Shots – 3.44
A New Day – 4.06
16 Dollars – 2.48
A Warrior’s Call – 4.23
Magic Zone – 3.51
Evelyn – 3.29
Being 1 – 2.21
Thanks – 3.42[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
