Long Islandin oman pojan David DeFeisin luomistyö Virgin Steele on aina ollut vahvasti kaksijakoinen kokemus. Toisaalta pianistina klassisen musiikin koulutuksen aikanaan saanut DeFeis on onnistunut rakentamaan projektilleen tunnistettavan tyyliin ja lokeron, jossa varsinaisesti ei muita yrittäjiä nähdä. Monet nimittävät bändin musiikkia sinfoniseksi power metaliksi, mutta tässä jäädään pahasti puolitiehen. Kuvaavampaa olisi kutsua yhtyettä metallioopperaksi aikana, jolloin Avantasia oli vielä Tobias Sammetin haaveissa. Ironista kyllä, DeFeis päätyi itse vierailemaan Avantasian debyytillä.
Toisaalta Virgin Steelen tekeminen on alusta asti tasapainoillut ohuella laadun ja roskan välissä kulkevalla langalla, ja totuuden nimessä viimeisten 15 vuoden aikana DeFeis ei ole saanut mitään kelvollista aikaan.
Toisin oli 30 vuotta sitten kun ”The Marriage Of Heaven And Hell Part One” saapui kauppojen hyllyille. Kyseessä oli myös ykkösosa trilogiaan, jonka tarinoissa kuvattiin ihmisyyden suhdetta Jumalaan. Tämä albumi, seurannut ”The Marriage Of Heaven And Hell Part 2” sekä vuoden 1998 päätösteos ”Invictus” edustavat yhtyeen uran huipentumaa.
”The Marriage Of Heaven and Hell Part One” merkitsee kiehtovaa lukua bändin diskografiassa, yhdistäen sinfoniset maalailut klassiseen heavy metaliin äänimaisemaan. Melodiat ovat vahvoja ja progressiiviset elementit tukevat näitä toisin kuin muilla vastaavilla vähemmän onnistuneissa sovitusratkaisuissa. Albumilla soittaa yhtye ehjiä kappaleita ajoittain yllättävän raskaalla sekä orgaanisella soundilla varustettuna.
Kontrasti 30 vuotta myöhempään tilanteeseen on suuri. Nykyisin bändin äänimailmaa hallitsevat pelkästään muoviset Casio-koskettimet, konerummut ja DeFeisin täysin ylilyövät maneerit. Biisejä ei käytännössä enää ole, vaan pelkkää maalailua ilman minkäänlaista konkreettista tarttumapintaa.
”The Marriage Of Heaven And Hell” -ykkösosan ja ylipäätään aikakauden suurin vahvuus ei ole yksin DeFeisin visio vaan Virgin Steelen ominaissoundiin vähintään yhtä olennaisesti kuuluva Edward Pursinon kitaratyöskentely. Pursinon riffit ja soolot kannattelevat sekä nostavat sävellyksiä arvoasteikolla ylemmäs. Myös Joey Ayvazianin rummut eroavat kuin yö ja päivä uudempien Virgin Steele -levytysten purkkimaisesta ulosannista.
Kohokohtia riittää läpi levyn. ”The Raven Song” on murskaavaa heavy metallia ja Pursino revittelee kitarastaan vanhakantaista iskua läpi kappaleen. DeFeisin ääni nousee loppupuolella ilmakehää korkeammalle, ja lopputulos saa väkisin puimaan nyrkkiä.
”The Marriage Of Heaven And Hell Part One” -levyllä DeFeis pitää maneerinsa kurissa ja tarjoilee voimakkaan sekä dynaamisen laulusuorituksen, joka lisää dramaattista vivahdetta kokonaisuuteen. Uskonnosta, mytologiasta, runoudesta sekä Davidin henkilökohtaisista mieltymyksistä inspiraation hakeneiden lyriikoiden merkityksiä voi pohtia illan ja toisen, mutta musiikki on pääroolissa. Viimeiset ehtoolliset, kyynelten tie ja verilahjat käydään läpi paisutellen, mutta soitto sekä keulamiehen tulkinta ovat niin vahvoja, että sanoman kornius valuu läpi kuin hiekka tiimalasissa.
Kappaleet kuten ”I Will Come For You” ja ”Blood And Gasoline” korostavat bändin kykyä luoda mieleenpainuvia sävelmiä, jota tasapainottavat vakuuttavat kitaraosuudet ja mahtipontiset orkesterielementit. ”Weeping Of The Spirits” sekä “Last Supper” ovat puolestaan ajoittain progressiivisia, mutta rakenteet toimivat ja pituudet pidetään 4–6 minuutin kestossa toimivasti.
Hitaammat tunnelmoinnit ”Forever Will I Roam” ja ”House Of Dust” eivät kuulu kärkiraitoihin, mutta poistamaan en näitä olisi lähtenyt, sillä ne tasapainottavat kokonaisuutta hyvin. Edellisen vuoden 1993 täyspitkän “Life Among The Ruins” nimikappale säästettiin tälle levylle, mutta on yksi parhaista vedoista ja lopuksi homma paketoidaan ”The Marriage Of Heaven And Hell” -pianoteemaan, jota on jo väläytelty aiemmin albumilla.
Kaiken kaikkiaan ”The Marriage Of Heaven And Hell Part One” on osoitus Virgin Steelen kultakauden kunnianhimoisesta taiteellisuudesta. Koko ”Marriage”-trilogia kuuluu 1990-luvun parhaisiin metallitaltiointeihin, vaikka tuskin koskaan millään vakavalla vuosikymmenen top-listalla nykypäivänä esiintyy.
9-/10
Ville Krannila
1.I Will Come For You
2.Weeping Of The Spirits
3.Blood And Gasoline
4.Self Crucifixion
5.Last Supper
6.Warrior’s Lament
7.Trail Of Tears
8.The Raven Song
9.Forever Will I Roam
10.I Wake Up Screaming
11.House Of Dust
12.Blood Of The Saints
13.Life Among The Ruins
14.The Marriage Of Heaven And Hell
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}